lauantai 6. lokakuuta 2012

Ruusaa on surku

Miksikähän naisen fysiologia on  niin monimutkaista? Miehellä se suoraviivaisempaa.

Ruusa siitä nyt kärsii. Leikkaushaavaan ei saa päästä hänen hampaansa käsiksi. Siksi tuo kaikki kauhtana ja kauluri. Hän tunsi aluksi itsensä niin nöyryytetyksi, että oli sängyn alla piilossa muutaman tunnin, kun tajusi tilanteensa. Ehkä Majuri nauroi hänelle. Kun Majuri tuli kerran ulkoa, ja Ruusu kaikkine koreuksineen käveli häntä vastaan, säikähti Majuri niin että melkein kuperkeikan ilmassa teki. Arvaa miltä se sisaresta tuntui. Ja minä taisin purskahtaa nauruun. Majurille minä oikeastaan nauroin.



Siis Ruusa ei ymmärrä miksi minä en auta häntä. Säälitti niin, että aluksi otinkin tuon hankalan kaulurin pois. Jätin vaipat paikoilleen. Siitäkös Ruusa ilahtui, hyppi ja temmelsi Majurin kanssa kuin ei mitään. Ykskaks löysin hänet alasti! Eli ilman noita vaippoja, haava vaarallisena kohteena. Puin kiiruusti vaipat ja kaulurit takaisen hänen päälleen. Kumma kyllä hän ei vastustellut ollenkaan. Ja näin taas oltiin, panssarit päällä.



Päivällä hän ei ole tempoillut asunsa kanssa, mutta viime yönä, kun hän oli käynyt hiekkalaatikolla, löysin sieltä vaipatkin yhdenä myttynä. Joten nyt olen antanut hänen olla ilman tuota, ja sekin jo helpottaa Ruusa-raukan oloa. Kuitenkin pelkään, että jos hän on sittenkin niin taipuisa, että pääsee hampaillaan haavaan. 


Ruusa ei ymmärrä myöskään sitä, että ei pääse ulos. Säälistä eilen sitten otin hänet tuohon pihalle. Seurasin hänen toimiaan. Hän haisteli puutarhaa ja ympäristöä. Vilkuili minua ja huomasi, että seuraan. Hän livahti verannan alle ja sopivasta raosta juosta kipitti jo kohti metsää tien toiselle puolelle. Onneksi hänen kaulurinsa tarttui pensaaseen ja sain hänet kiinni. Metsästä häntä ei pelastaisi mikään, jos hän jumittuisi johonkin risuun enkä häntä löytäisi.

Kannoin hänet takaisin sisään.

Ja yhä nolona. Ei ota osaa Majurin leikkeihin. Katsoo vain päältä, kun Majuri hajoittaa lankakerän ja hyppelee sohvan päällä. Kävelee syrjään, kun Majuri yrittää käpälällä saada häntä mukaan. Ei halua kisuta, kun tietää, että kaulurin kanssa joutuu alakynteen.

Joten nyt Ruusa seuraa minua, hyppää heti syliin, kun istun. Katselee pää kallellaan minua. Kiehnää minun jaloissani. Selvä merkkihän se on: - Päästä minut pälkähästä.

Miten me kestämme tätä vielä viisi päivää?

Taitaa sittenkin olla parempi että en ymmärrä kissan puhetta.

9 kommenttia:

  1. Surkun näköinen on sinun Ruusa. Katseesta näkee ettei hän pidä olostaan, mutta aika parantaa. Apteekissa on myös sellaista itseensä tarttuvaa elastista sidosta (sideharsoa), joka voisi toimia Ruusalla. Siteen, kun laittaa napakasti niin voisi olla ettei kauluria tarvitse. Sidettä ei passaa laittaa liian tiukalle, että veri pääsee kiertämään. Mielenkiinnolla seuraan Ruusan paranemista :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maarit!
    Käynkin heti huomenna apteekista sellaista kysymässä. Mukava, kun joku seuraa kissojeni elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin apteekista ostamassa tarrasidettä, mutta ei se toiminut. Tuo ster.haava on sellaisessa paikassa että side meni vain ruttuun,eikä peittänyt siten haavaa. Kissa ei tykännyt siitä yhtään, suorastaan suuttui.

      Joten vielä muutaman päivän Ruusa kulkee kaulurin kanssa.

      Poista
    2. Voi harmi, kun side ei auttanut. Ei ole enään montaa päivää ja saat kaulurin pois! :)

      Poista
    3. No? Anteeksi, kun en ole käynyt täällä kurkkimassa kommentteja...

      Poista
    4. No, otinhan pois sen koko höskän kaulasta. Kyllä oli kissa helpottunut.

      Poista
  3. Voi Ruusa raukkaa, varmasti hankalaa. En tiedä mitä Ruusalta on leikattu, mutta kun meidän tyttökissa leikattiin kauan sitten, ei hänelle kauluria laitettu. Vähän sitä ihmeteltiin, mutta lääkäri sanoi, että saa nuolla haavan kun herää. Näin kävi ja eikä mitään ihmeitä tapahtunut, vähän oli nolona ja nuoli aikansa ja nukkui paljon. Meillä oli kyllä ihan sisäkissa, ei päässyt omatoimisesti ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sterilisaatiohan se oli. Lääkäri sanoi, että jos ei ole kauluria, voi repiä haavan auki. Se on ommeltu joillakin kehoon sulavilla ompeleilla.

      Kyllä se on tuohon kauluriinsa jo tottunut. Ei vastaanpannut, kun se laitettiin takaisin. Mutta nukkunut on taas tänään paljon, kun ensin pääsi vapaana vähän riehumaan. Veljensä meinasi purra haavaa, ja siitä varmaan Ruusa pelästyi kun parkasi, eikä koommin alkanut veljensä kanssa leikkimään.

      Nämä on ihan ulkokissoja, heillä on vanha maatalomiljöö ja metsä, ovat riemuissaan.

      Poista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!