keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kissojen filosofointia

Jälleen kerran Ruusa ja Majuri, sisarukset, makasivat vieri vieressä täydessä sovussa heidän tyynyllään ikkunan edessä työpöydän päässä. Aurinko paistoi ulkona, mutta tuuli oli kylmä. Kissoilla oli kissojen olot.

Majuri: - On se kumma maailma tuolla ulkona. Ensin on kylmä ja sitten ei ole.

Ruusa: - Kun ei ole, niin on märkää ja tassut kastuvat.

Majuri: - Ja vaikia vaania myyriä, kun lumi upottaa.

Ruusa: - Se kylmä on parempi.

Majuri: - Jos ei tartte olla liian kauan ulkona.

Ruusa: - Emäntä ei aina kuule, kun pyydämme sisään.

Majuri: - Se on vanha ja huonokuulonen.

Ruusa: - Niin on.





Majuri: -Onneksi se välillä kuulee. Kyllähän se yrittää tehdä hyvin.
Ruusa: - Emäntä on hyvä palvelija. 


Ruusa: - Mitä siellä nyt?

Majuri: - Ei kai emäntä ole lähdössä johonkin?

Ruusa: - Mitä sitten?

Majuri: - No kai sinä olet huomannut, että jos se laittaa pyhätakkia päälle, se on lähdössä pois. Ja se panee meidät ulos.

Ruusa: - Onhan se aina takaisin tullut.

Majuri: - Mutta minä en tykkää, että se määrää minua. Nyt olen tarkkana ja seuraan, milloin se laittaa takkia päälle. Menen piiloon.

Ruusa: - Ai miksi? Onko se jokin leikki?

Majuri: - Ei. Se on tärkeä asia. Minua ei emäntä määrää, milloin olen ulkona. Minä sen määrään.



Majuri: - Muista nyt sisko-kulta, että me olemme
kuninkaallista lajia. Ei meitä määräillä.
Ruusa: - Sinä sitten olet viisas, veliseni.

Ruusa: - Mutta antaisin kyllä sellaisen neuvon, että
kuninkaallisenkin pitää olla kohtelias, ei liian ylpeä ja joskus
on hyvä antaa periksi emännällekin. Sehän tuo niitä kaloja kun
se laittaa sellaisen pyhätakin päälle. Sitten kun tulee takaisin
Majuri: - Sinäkin olet viisas, siskoseni.

Majuri: - Onhan se niinkin, että emäntä palvelee meitä hyvin.
Ruusa: - Kyllä se ymmärtää mitä me tarvitsemme.

Majuri: - No on sen käsitys elämästä aika alhainen kuitenkin.
Ruusa: - Yritetään ymmärtää se.

Majuri: - Jos se oppisi kuitenkin jotakin.
Ruusa: - Ei sen tartte oppia. Kunhan on vain olemassa.
Majuri: - Niin, olemassa meitä varten.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Majuri Mallunen, vieläkin ovelampi!

Ei kai tuolla Majurilla ole muuta mielenkiintoista elämässä kuin tuo ruoka. Hänen elämänsisältönsä ehdoton numero 1. Ruoka!

Jos teen iltapalani ja istun sen kanssa sohvalle TV:tä katsellen, en enää kestä Majurin silmiä siinä minun edessäni. Jos meinaan syödä rauhassa, minun on teljettävä hänet johonkin kamariin. 

Hänen oveluutensa on jo huipussaan. Jos hän ei saa ruokaa, enkä muuten nouse, niin hän tekee seuraavan tempun. Hän pyörähtää ja silmäilee minua anovasti. Herra haluaa ulos. Nyt hän menee ulos asti. Pari sekunttia kuluu. Paksut tassut lyö terassin oven ikkunaa. Hän haluaa sisään ja astelee määrätietoisesti ruokakupille. Voi pyhä sylvi tuota kattia!!

Jos rapisuttelen, kolisuttelen tai avaan jääkaapin oven keittiössä, ilmestyy tämä kulinaristi siihen vierelle. Aha, emäntä varmaan syömässä. Mitähän ihanaa herkkua se taas syö?

Testasin Majuria. Hän tietää vuorenvarmasti, että ruokapöydälle tai mihinkään muallekaan keittiössä ei saa kiivetä. Jopa avonainen kissan ruokapussi saa olla ihan rauhassa. 

Entäs nyt? Näytin Majurille avoimesti mitä aion syödä; perinteistä maksalaatikkoa puolukkahillon kanssa. Saa haistella. Vain haistella!!

- No on kyllä hurmaava tuoksu!

Nenänpää heiluu: - Suorastaan lumoava tuoksu!

- Kyllä emäntä. Tiedän, että se on sinun. Haistelin vain.
Kyllä, se on minun. Siirsin lautaseni toiseen paikkaan ja kävin viemässä yhden roskan pannuhuoneeseen. Jestas sentään!!
Herra Majuri seisoo kahareisin pöydällä naama minun lautasellani. Kauhea maiskuttelu kuului. MAJURI! Siis ei hän edes kuunnellut minua enää. Sain väkisten nostaa hänet pöydältä, ja sittenkin hän harasi vastaan. Ei siinä ehtinyt kameraa käyttämään.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Miten kissa suhtautuu musiikkiin?

Usein huomaan, että kissa on korvat luimussa, kun soitan jotakin musiikkia liian isolla tai katselen TV:tä. Huomaan silloin pienentää.

Mutta erään ilmiön olen huomannut Ruusasta, jota ihmettelen. 

Kun olen tässä tietokoneella ja kuuntelen samalla musiikkia. On tiettyjä kappaleita, että Ruusa ilmestyy jostakin syliini ja tapittaa tietokonetta, kiehnää ja painaa päätänsä minua kohti, kehrää ja on niin ihana siinä sylissä. Yleensä hän ei ole sylikissa.

Olen alkanut ymmärtää, että hänkin pitää tietynlaisesta musiikista. 


Oletteko huomanneet tällaista ilmiötä?

Esimerkiksi tästä musiikista hän piti ja katseli tietokonetta, jossa oli vain yksi kuva. Valitettavasti mikään ei liikkunut.

In the Mood for Love - Shigeru Umebayashi

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kissa puhuu myös korvillaan

Hei!


Kiitos uusille lukoilleni, teitä on tullut yllättäen mukaan seuraamaan kissojeni elämää!

Laitoin tuona oikealle ylimmän palkin, josta voi hakea jotakin tiettyä tietoa. Itsekin hain sitten tämän miten kissan tulkitaan hännällä puhuvan. 

Törmäsin Pinterestissä myös vähän laajempaan kissankielitauluun. Siinä kissä puhuu myös korvillaan ja koko kehollaan. Joten laitan tämänkin kuvan tähän:

Käännän tähän myös kuvan englannin kieliset tektstit riveittäin:

I.rivi: Kiinnostunut - Ystävällinen - Tarkkaavainen - Rentoutunut
2.rivi: Luottavainen - Ystävällinen, rentoutunut - Tyytyväinen - Varovainen
3.rivi: Leikkisä - Jännittynyt  (Vaativa) -Tämä on minun - Huolestunut
4.rivi: Saalistava - Huolestunut - Peloissaan - Uhkaava
5.rivi: Kauhuissaan - Oikein kauhuissaan- Hermostunut- Ei tykkää

torstai 26. tammikuuta 2017

Etkö sinä tuonutkaan meille kalaa?

Kun tulen kaupunkireissulta, niin onhan siinä heti kissoja hääräämässä jalkojeni juuressa. Usein Ruusa tulee postilaatikolle asti, kun kuulee autoni äänen. Kiehnäävät siinä riemuissaan kuin koirat: - Emäntä tuli! Emäntä tuli! Ja sillä on varmasti meille kalaa! Kurnau! Kuurnaauu!

Sitten kun minulla ei sitä kalaa olekaan. Kaupan tiskiltä ei aina löydy silakoita tai muikkuja, ei ainakaan kokonaisia. Joskus jopa unohdan, jos en itselle kalaa osta.

Sisällä vielä odotetaan, että laittaisin sen jonkun mainoslehtisen lattialle ja siihen kaloja. Valitettavasti en aina näin tee.


Tuossa Majuri vielä odottaa, vaikka olen kauppakassini tyhjentänyt. Ilman kalaa. Katsoo ja ihmettelee silmät suurina, kysyvinä ja anovina. Missä se kala?

Uutisissa oli juttua, että on tutkittu kissojen olevan yhtä älykkäitä kuin koirienkin. Niitä vain ei opeteta samalla tavalla. Tätä älykkyyttä oli verrattu muistiin. Kyllähän se on pitkälti totuttu toimenpide. He ehdollistuvat autoni tuloon. Se merkitsee kalaa. Mutta väitetään, että kissa muistaa asioita. 

Noh. Kyllähän kissa muistaa ihmisetkin, vieraat erottuvat heti, tuttuja käydään puskemassa jalkaan eikä luikita heti syrjemmälle. Ja paras muistikuva on tuosta saalistamisesta. Jos kissa on oravan perässä ja se tuodaan sisälle sitä ahdistelemasta, se muistaa kyllä oravan olemassa olon parin tunnin telkeämisenkin jälkeen. Kissa kiiruhtaa samalla paikalle nuuskimaan.

Mutta eihän kissojen tarvitse kaikkia ihmetemppuja tehdä!

tiistai 10. tammikuuta 2017

Uusi kissamainen harrastus!

Linnapellon kissat  voivat paksusti, kuten emäntäkin.

Siis ihan sanallisessa merkityksessä.

Ruusa ja Majuri syövät aivan kauheasti. Tuntuu, että olka kierrossa kannan jatkuvasti kissanruokapaketteja kaupasta. Huomatkaa siis kissoista haaveilijat, että ne painavat!

Joulu on syömisen juhlaa. Totta! Onneksi kissat kulkevat ulkonakin. Joka välissä. Ja usein eri ovista.
Joten olen ihan tyytyväinen, että minun pitää nousta ylös aika tiheään palapelin, kirjani, nettini tai muun mukavan äärestä ja päästää kissat ulos. Ja sisään.

Ennen joulua oikeastaan ihan sattumuksesta kömmähin tuonne Pinterestin sivustoille. Rakensin nimittäin joulukalenterin postimerkeistä tuolla Metsätontun sivuilla. Tietoja etsiessäni jouduin  tälle houkuttaville sivustoille. Pinterestissa innostuin keräilemään omiin albumeihin eri maiden joulupostimerkkejä. Kauniita kuvia ympäri maailman joulusta kertoen. Eri kulttuurit ilmensivät joulunsa juhlaa omalla tavallaan.  

Sitten!

Innostuin keräämään kissapostimerkkejä. Niitähän on aivan kauheasti!! Eikä vähiten muissa maissa. Suomessa niitä ole kovinkaan paljon, mutta esimerkiksi Aasian ja Afrikan maat suosivat kissoja postimerkeissään. 

Äläkää vain muut innostuko tällaisesta hullutuksesta! Nyt kuitenkin teille kissaterveisenä kissapostimerkkejä. Toivottavasti osaan siirtää niitä tähän.

 


 









Siis kissa on kissa kaikkialla! 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Ruusa ja Majuri toivottavat Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Ruusa ja Majuri toivottavat kaikille kissa- ja koiraystävilleen ja lukijoilleen mukavaa aikaa vuodelle 2017!

Tähän he suhtautuvat itse aika keveästi herkkuruoasta haaveillen (ne silakat!) ja paljon nukkuen.

Kuten emäntänsäkin!



Kun otetaan rennosti vastaan uusi vuosi ja uusi kevät, tulee kesästä hyvä!!