tiistai 6. helmikuuta 2018

Ruusa, sohvaperuna!

Aina kissoista oppii uutta. Pitää vain huomioida ja ihmetellä.

Aikaa on rientänyt vuosia, enkä yhtä juttua ole huomannut. Sitä tapaa, miten Majuri käy makuulle vatsani päälle, kun olen sohvalle löhöasennossa. Ja sitä tapaa, miten Ruusa käy siihen vatsani päälle, kun olen löhöasennossa.

Minulla on nurkkasohva, jonka yksi sivu on siten, että kun siinä makaa, on suora näkyvyys televisioruutuun. Takana on isoja tyynyjä, joten istuakin siinä voi tai olla puolimakuuasennossa. Talon lempipaikka! Kun siihen asetun, niin aina jompi kumpi kissoista sen kuulee tai huomaa. Pian kuuluu kurnauskis ja jompi kumpi hyppää päälleni. Oikeastaan vain Ruusa kurnauttaa. Majuri vain silmäilee ensin pitkään lattialla ja kun taputan vatsaani, hyppää siihen iloisesti.

Mutta miksi Majuri tulee siihen aina siten, että pää on minuun päin? No tietenkin, koska hän tykkää, että rapsutan niskaa ja leuan alustaa. Silmät soikeina siinä kehrää.

Mutta miksi Ruusa menee toisin päin. Takamus minuun päin. Olen ajatellut, että hän haistattaa pitkät minulla. Tai sitten hän tykkää, kun hieron häntä kyljestä ja takamuksesta. Häntä nousee aina komeasti pystyyn. Eipä silti. Samalla voin tarkistaa takamukseen, onko siellä matoja tai muuta sellaista. Mutta se on aina vaaleanpunaisen siisti. Ruusa on tosiaan hurjan siisti kissa monella tapaa.

Nyt olen ollut sohvalla mukavasti päivällisen päälle levähtämässä ja juuri siihen aikaan tulee noita luonto-ohjelmia. Nyt siinä sivussa aloin tarkkailla Ruusaa, kun sen korvat liikkuivat ja viikset värisivät. SEHÄN KATSELEE TELEVISIOTAPAHTUMIA SILMÄT SUURINA! Hievahtamatta se tänäänkin seurasi Etelämantereen pingviinejä, niska välillä meni pitemmäksi.


Tänään hän oikein kärtti, että minun pitäisi asettua sohvalle, jotta hän saisi asettua minun mahan päälleni. Tein niin. Huomasinkin, että TV:stä juuri näkyi eläinlääkärit työssään. Siis eläimiä! Ruusa hyppäsi kurnahtaen tyytyväisenä vatsani päälle, takapuoli naamani kohden ja katse tiiviisti korvat höröllään TV:tä kohden. Kun hän näki kissan, joka ulahti, niin pää nousi pystympään. Oli kiinnostavampaa.

Siis Ruusa on sohvaperuna. Mitähän juttuja se miettii mielessään, kun tuijottaa televisioruudun tapahtumia.

Näin olen oppinut jälleen jotakin uutta Ruusasta.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Kissan korvat

Ystäväni hankki itselleen kissan. Ja sellaista kissaa en ollut ennen nähnytkään! Tällä Eemelillä on lystikkäät kippurat korvat! Eittämättä hauskan näköinen! Rotu American Curl.


Niinpä aloin tutkia tarkemmin myös oman kissani korvia. Melkein mustalla Majurilla on valkoinen puolisko kasvoilla, sydämen muotoinen valkoinen laikku vatsassa ja valkoiset pikkutissit sekä käpälät. Nyt olen huomannut, että Majutilla on valkoista myös korvissa ja oikein hauskat valkoiset karvatupsut kasvavat sisätiloissa. Oikein söpö!

 
Ruusa-kissalleni olen välillä naureskellutkin, Sen korvat muistuttavat väriltään porsaan korvia. Päältä ja alta vaaleanpunaiset, vähän harmaata. Korvista kasvaa myös valkoiset haivenet, joita ei erota niin hyvin kuin Majurilla. 

Sanotaan, että kun kissalla on suuret korvat, se on viisaan kissan merkki. En usko! Minun kissat ovat kyllä tarpeeksi viisaita. 




torstai 4. tammikuuta 2018

Kissojen joululeikit!

Monien vuosien jälkeen päätimme koko tuvan jouluporukan kanssa, että tuomme nyt joulukuusen sisälle asti. Laitoimme sen olohuoneen pöydälle. Kattoruuviin kiinnitimme sen vielä varmuuden vuoksi. 

Kehuin, että kyllä kissat antavat sen olla rauhassa. Eivät ole sitä häirinneet tuolla ulkona terassillakaan.

Katinkontit!!

Aloin ihmettelemään, miksi havuja on varissut lattialle niin paljon. Miksi alaoksien havut irtoavat?


 

Kun porukka yleensä kokoontui tuvan pöydän ääreen pelamaan mitä milloinkin lautapeliä, kissat tekivät omia juttujaan. Yleensä he päivät nukkuivat. Nukkuivatko?

Kun talossa oli vieraiden jälkeen hiljaista, sen huomasin. Huomasin sen, että kissat hyppäsivät pöydälle ja leikkivät tip-tap-leikkiä kuusen ympärillä. Nyt ymmärsin, miksi alimmat pallot olivat aina lattialla. Ei siksi, että niissä oli luistava naru tai muuten olivat höllällä. Kissat niillä leikittelivät.

Siinä he peuhasivat, hyppivät alas ja vaanivat toisiaan pöydän ympärillä. Kuusi heilui iloisesti ja hännillään kissat pyyhkivät alimmaisista oksista neulaset ympäriinsä.

Vähän ihmeissäni sitä katselin. Luulin, etteivät noin vanhat kissat viitsi enää leikkiä! En voinut olla nauramatta. En ihmettele enää sitäkään, miksi havuja löytyi vuoteestani asti.

Kuusi on kyllä surullisenakin kestänyt ja kantanut kunnialla joulun ja uuden vuoden pyhät. Loppiaisena vien sen ulos. On se hommansa hoitanut!!

Suloinen joulu-uni!


OIKEIN HYVÄÄ JA KAUNISTA UUTTA VUOTTA TOIVOTETAAN KAIKILLE KISSOILLE JA KISSOJEN YSTÄVILLE.!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joululahjani kissoille

Ajattelin tehdä kerrankin kissoille kunnon joululahjan.

Raahasin hämärältä navetan vintiltä lautoja. Etsin sen terävimmän käsisahan. Etsin sopivia ruuveja, nauloja ja muuta sopivaa. Laitoin poran akun laturiin. Suunnittelin, mittasin, sahasin, nikkaroin, purin ja tein uudelleen. Kolme ja neljäskin päivä siinä meni, kun ahtaassa pannuhuoneessa väkläsin.

Tein kissanmökin. Siinä on kaksi kerrosta, Toisen kerroksen päädyssä on ikkuna.


Alakerrassa on oviaukko ja ikkuna myös. Tuohon oviaukkoon minun on tehtävä jokin läppäsysteemi, mutta vasta sitten, kun kissat ovat tottuneet siitä kulkemaan.


Vuorasin sen löytämilläni styroxpalasille. Luovuin toisen kerroksen vuoksi 20 vuotta vanhasta rakkaasta villapuserosta ja laitoin sen makuualustaksi.


Ekakerrokseen laitoin laudoista ruokailusysteemia. Esimerkiksi vesikupille.


Kannoin koko hökötyksen terassin pöydälle. Siinä se on. Ei häävin näköinen. Kulmat tarttisivat listaa, ja yhtenäistä maalia. Mutta sen ehtii myöhemminkin. Kissat eivät ole siihen vielä oikein kotiutuneet, mutta tarkoitukseni on hyvä. Tuonne koppiin eivät pääse isommat eläimet. Se on siis turvallinen ja lämmin. Kissat voivat olla toista mieltä.


Aika näyttää mitä kissat tästä tykkäävät. Tykkäävätkö ollenkaan. Olen aluksi houkutellut niitä tutustumaan laittamalla sinne jotain hyvää ruokaa. Ruoka on hävinnyt, mutta kukaan ei näytä siellä nukkuvan.

Mieluummin täyttävät minun vuoteeni, kuten tässä. Ruusa rönöttää toisella puolella jalkojani ja Majuri toisella puolella. Tuskin tuosta kuvasta erottuu. Jalkani saavat lämpöä ja kehruuhierontaa, mutta ovat aika vangitut.



Tällaista kissojen joulu vuonna 2017! Majuri ja Ruusa toivottavat kaikille kissaihmisille ja kaikille kissoille hyvää JOULUA!


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kulinaristi Majuri

Kuinka vaikeaa on syödä ja nähdä, kun koira-ystävä kuolaa ja läähättää rukoilevasti katsoen vieressä!

Ei minulle ole sen helpompaa syödä ja nähdä, kun kissa katsoa tikottaa jokaisen suunliikkeeni ja nielaisuni.

Jos ei Majuri ole ulkona tai kummemmin nukuta, istuu hän tällä tavalla edessäni, kun otan esimerkiksi sohvapöydälleni iltapalan tai päiväkahvit. En oikein nauti, en edes voi keskittyä TV:n ohjelmaan, kun HÄN on edessäni ISOSTI tuolla tavalla. Kunpa tietäisin mitä hän ajattelee.

Tai tiedän mitä hän ajattelee: Emäntä syö herkkua, tuo tuoksuu hyvältä, minä vaadin saada siitä osani.
Vaadin saada maistaa sitä ainakin.

Tämä on vanha juttu. Olen siitä kirjoittanut aikaisemminkin. Majuri syö melkein mitä vain, ainakin sitä mitä minäkin. Rasvamaksa kasvaa molemmilla.  


En minä kuitenkaan kissojani herkuilla hemmoittele. Tiedän, että maatiaiskissojen suuri herkku on tuore riista, jonka he itse pyydystävät. Sillä he pysyvät terveenä ja kunnossa. Näkisittepä vain, kuinka notkea ja nopea Majuri on, kun pyydystää leikkikaluansa. Vielä. Ainakin. Mutta ainoa mitä erilaisten kissanruokien ohessa heille ostan, on kala. Siitä he nauttivat molemmat, silakka tai muikku. Joskus annan punaista luomumaitoa pikkukupillisen. Ennenhän navettakissat elivät pelkästään sillä ja omilla pyynneillään. Ei heille juuri muuta annettu. Lisäksi kissoilleni kelpaa kasvikset, huonejuoru, suolaheinä tai ohran- ja vehnänversot. Bambuni he ovatkin melkein kolunneet taas puolikuoliaaksi. 

Nyt olen kuitenkin alkanut oikein testaamaan, mitä kaikkea Majuri haluaa maistaa. Olut ei maistu. Eikä tee. Mutta korpunpalanen kastettuna maitokahviin oli hyvää. Meille on muodostunut myös merkkikieli. Kun kysyn tuon ylläolevan Majurin katseeseen, haluaako hän maistaa, hän lipaiseen heti suupieliä kielellään. 

Tuo kysyeinen ilme tuossa viereisessä kuvassa johtuu siitä, että sitten tietyllä äänenpainolla varoittelen häntä tuollaisesta herkusta. Siitä Majuri ei yhtään ole mielissään. Kerron myös rasvamaksasta ja lihavuudesta ja sairauksista, mitä voi tulla jos jatkuvasti kaikkea suuhunsa ottaa. 


Tänä aamuna tuossa ikkunalaudalla hän samalla lailla alkoi tarkkailemaan kiintein katsein, kun valmistin aamiaista. Kalanmaksaöljy. Kelpaako tämä? Annoin hänen haistaa lusikkaani, kun olin sen pakollisen annokseni nielaissut. Nenä rypistyi. Ei hyvää. D-vitamiinikapseli? Höh, mitä tuo on? Ei käy.


Sitten annoin hänen haistella sörsseli- eli smoothie-aineksia. Sitruuna? Ohhoh, jopa pää kääntyi pois. Pähkinä? Juu, tuota voisi vaikka nuolaista. Pakuriteetä? Mielenkiintoista. Omenaa? Aika mitätöntä. Marjoja? Höh. Jugurttia? Kyllä, tästä tykkään kovastikin! Majuri lipaisee huuliaan.

Valmistin smoothieni ja annoin pieneen kanteen tuossa ikkunalaudalla lusikallisen sitä. 

Katsos kummaa. En ehtinyt edes kameraa noutaa, kun Majuri oli tyhjentänyt hyvillä mielin annoksen.

Sitten mielenkiinto ruokaan meni ohi.

Muu kiinnosti. Hänen tehtävänsähän on pitää pihaa silmällä. 

Joten makustelu riitti tältä päivältä.


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hyvää kansallista kissojenpäivää!

Una tässä kerran luetteli minulle erilaisia kissojen päivä. Siinähän oli jos minkälaisia. Tässä yksi!

Onnea kaikille kissoille tällaisena heitä kunnioitettavana päivänä. En tosin nähnyt uutisissa ubmitään tästä. Miten se noin on unohdettu? Kissat jotka youtubessa ovat varmaan ne katsotuimmat!

Ihmettelen nyt tässä vain, mistä löydän sellaisia kissakuviani, joissa kissat todella kertovat jotakin tästä päivästä. Antakaas kun yritän!

Aha! Ruusa haluaa antaa aikuisen kissan neuvoja pienemmilleen:

Ole aina valpas, hyvästä ympäristöstä huolimatta.


Muista venytellä kunnolla! Opeta sitä ihmisillekin.

Keikistele ja hurmaa! 

Ole aina pikkukissamaisen söpö.

Antaudu, kun siihen on tilaisuus.

SAMAT SANAT!



tiistai 24. lokakuuta 2017

Eläinkommunikointia Majurin kanssa

Edellisessä postauksessa tämä käytiin Ruusan kanssa läpi. Nyt on vuorossa Majuri. 

Ensinnäkin kannattaa huomata eräs seikka. Tämä  ihminen, joka tässä on harjoitellut tätä eläinkommunikaatiota kurssillaan, ei ole koskaan luonnossa nähnyt Ruusaa tai Majuria ja luo tulkinnan ihan oman näkemyksensä tai kommunikaationsa pohjalta intuitiivisesti tai selvännäköisesti.

En voi muuta sanoa, että kaikenlaista on tämän maan päällä! Jotakin kyllä osuukin tässä kommunikoinnissa.

Joten tässä Majurin osio:


Majurin mahtava energia pyyhkäisee koko huoneen läpi, kuin voimakas aalto. Majuri kehrää komealla matalalla äänellä. Majuri menee suoraan viestiinsä: "Minä olen täällä opettamassa ja näyttämässä, että on muitakin mahdollisuuksia ja tapoja. Katsokaa minua. Minä vain istun tai makaan, mutta koko ajan valppaana ja kaikki aistit avoinna. Tarkkailen, että mitä ja missä tapahtuu, ja rohkeasti menen sitä kohti, mikä vaikuttaa houkuttelevalta. Kyllä sitä sitten pian huomaa, jos valitsemani suunta olikin väärä. Aina voi palata takaisin ja aloittaa alusta. Minulta ei rohkeutta puutu, ja malttia ehdin harjoittaa myöhemminkin (vinkkaa silmää)."

Majuri on hyvin mahtipontinen ja huumoria rakastava. Hänellä on sellaista pilkettä silmäkulmassa, ja hänestä on mukava välillä vähän järkyttääkin omia ihmisiään: " Minä pidän mukavuudesta - oikein kovasti. Kuitenkin elämässä ei voi jäädä paikoilleen. Vaikka me kissat olemme paljon paikallaan lepäilemässä, olemme kuitenkin koko ajan läsnä. Silloin pystyy milloin vain tarvittaessa lennähtämään mihin suuntaan tahansa. Kun te ihmiset olette paikallanne, te olette kuitenkin jossain muualla ajatuksinenne. Teiltä jää näkemättä tämä hetki ja sen tuomat mahdollisuudet. Niin kuin olettekin jo huomanneet, lempiherkkuni on kana. Sitä voisi olla tarjolla silloin tällöin, jos saan pyytää. Haluan vielä sanoa, että kiitos kun olette olleet hyviä minulle ja Ruusalle. Meillä on täällä kissojen maanpäällinen paratiisi."


Kiitos taas Emmille! Oli mukava päästä sisään Majurin ajatusmaailmaan!