Samalla kun laitan kuvia siitä kuinka kissat ihastuivat kirjastokoriini, kun se kerrankin oli tyhjänä, kirjoitan tähän mukaan Raahen Joululehdestä 2013 Veikko Rauhalan mainion kissarunon. Liekö totta? Hauska se ainakin on ja todistaa, että kissa löytää aivan ihmeellisiä paikkoja katsella maailmaa.
Katinhäntä on Raahessa paikka kirkon alapuolella. Ja Pekkatorilla sijaitsee runon henkilön Pehr Brahen pronssinen patsas.
Asui Raahen kaupungissa
muinoin uljas poikakissa
nimeltänsä Molli Jori
reviirinään Pekkatori.
Emäntänsä oli fiini
vanharouva Mandeliini.
Rouva Jorin kasvatti
hyviin toimiin opetti.
Illoin soitti grammaria
säveliä kaihoisia.
Sieltä savikiekoltansa
nimen sai hän kissallensa.
Usein Jori kuljeksi
torin suuntaan samosi.
Ihanteenaan oli täällä
uljas herra paaden päällä.
Raahen Pekka saapasniekka
kupeellansa suuri miekka
Ruotsi-Suomen sankari
sielt' kaupunkiaan katseli.
Ylhäisellä paikallaan
seisoi kreivi mahdissaan
pronssinenpa oli takki,
pronssinen myös sulkalakki.
Kerran elokuisna yönä
ihailu taas oli työnä
Molli Jori kissalla
siellä torin kulmilla.
Hämmästyipä kissa kovin
kuluttua öisen tovin
korkealla paadellaan
patsas puhkes' puhumaan.
Tervehtien vierastansa
kreivi kertoi tunnoistansa:
-Yksinäistä oli täällä
aina seistä kiven päällä.
Vanhan rouvan kasvatti
pronssiherraa lohdutti:
- Upeahan paikka tuolla
raahelaisten yläpuolla.
Tuonne taakse kukkuloiden
sekä meren aaltoin noiden
saattoi herra nähdä vaan
mahtavalta paikaltaan.
Kreivi tuosta kertomahan
ongelmansa aika pahan:
-Ojelmuksen suuntain vain
ei jalustalta näe lain.
Miten Pattijoen kansa
siellä hoitaa peltojansa.
Kuinka karjalauma kulkee
kuinka piika portin sulkee.
Siispä herra ylhäinen
esitti nyt toivehen.
- Kissansilmät avun toisi
takasuuntaan nähdä voisi.
Niiden kiilukatsehella
kreivi saisi tarkastella
sinne suuntaan selkäpuolen
ilman vaaraa noidannuolen.
Niinpä sitten usein nähtiin
taivaan syttyessä tähtiin
mustan kissan hahmo täällä
Pekka-patsaan olkapäällä.
Tottako ois' sanat moiset
ratkaiskoon sen aivan toiset.
Vai olisiko lorut noita
vain "katinhännän" tarinoita!
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
Ruusan ja Majurin ihmeellinen helmikuu!
Nyt en paljoa kirjoittele. Kuvat kertokoon puolestaan. Kissatkin ovat ihmeissään tästä helmikuusta!
Siis Majuri sen kun nautiskelee, mutta Ruusa on myyräjahdissa! Huomaathan Ruusan otsakurtut!
Aina huolissaan ja haluaa toimia.
Tässäpä muiden kissojen hassutuksia!
Siis Majuri sen kun nautiskelee, mutta Ruusa on myyräjahdissa! Huomaathan Ruusan otsakurtut!
Aina huolissaan ja haluaa toimia.
Tässäpä muiden kissojen hassutuksia!
perjantai 21. helmikuuta 2014
Majurin alavatsassa sydän!!
Siis kyllä Majurilla se oikea sydän on ihan paikallaan ja toivottavasti symbolisella merkitykselläkin.
Mutta en ennen ole huomannut, että eräs Majurin keho sisältää toisenlaisenkin sydämen. Majurin karvoituksessa alavatsassa löytyy myös yksi tällainen. Hän oikein venytteli ja näytteli sitä. - Kylläpä onkin kaunis!!!
Oli aika nähdä tuokin!
Tällaistakin on olemassa: Catdance Finalist 2014
Mutta en ennen ole huomannut, että eräs Majurin keho sisältää toisenlaisenkin sydämen. Majurin karvoituksessa alavatsassa löytyy myös yksi tällainen. Hän oikein venytteli ja näytteli sitä. - Kylläpä onkin kaunis!!!
Oli aika nähdä tuokin!
Ja onhan tuo Majuri aivan ihmeen kiltti ja rakastettava lötjäke!! Kissaksi aivan liian hyvänluontoinen.
Ei unohdeta Ruusaakaan, turhan useinkin se ojentelee vatsansa kehuttavaksi ja rapsutettavaksi. Ruusa saa välillä sellaisia hurjia laukkakohtauksia. Se suorastaan raahaa minulle joulupukilta saamansa leikkikalun ja eihän siinä auta muu kuin leikittää sitä taas kotvasen.
Blogi konstailee. Vain ensimmäistä kuvaa voin suurentaa tai liikutella. Muut kuvat asettuvat miten mikäkin ja tyydyttävä on.
Toinen hauska juttu, jonka olen kissoistani huomannut. Tämä kehon kieli, pyyntöeleet ovat aivan toisenlaiset kummallakin kissalla. Majuri tulee ja sanoo hyvin vienosti 'miu'. Jos sitä ei heti tottele, hän ojentaa tassunsa ylös minun jalkojani pitkin eikä ne ole pehmeät. Kynnet viimein herättävät minut, että toinen tahtoo jotakin. Sitten vain seuraan sitä, meneekö se ruokakupille vai ovelle.
Ruusa tulee ja pukkaa päällään jalkojani, häntä kiertää mukana ja vieno ääni 'miu'. Jos en sitä kuule enkä kommentoi mitenkään, niin hän tarttuu pienillä hampaillaan hellästi jalkaani kiinni. Sittenhän on pakko jo toimia.
Ja kissa tietää varmasti mitä tahtoo!
Tällaistakin on olemassa: Catdance Finalist 2014
lauantai 15. helmikuuta 2014
Kissojen ystävänpäiväpuketti!
Ostinpas kissaystävilleni kukkapuketin ystävänpäivän lahjaksi. Ovathan he mukavia ystäviä. Ja kun kukkapuketti oli tällainen, niin arvata voi kuinka siinä käy!
Hyvää ystävänpäivää Marullekin! Onkohan hän saanut uuden laatikon?
Kun taas on pari kukkapurkillista juoruja kaluttu tyhjäksi, niin katselin kaupan hyllyiltä kissoilleni sopivaa purtavaa.
Ja löysin venhänoraan. Toki se maistuisi minullekin, mutta arvatkaa kuinka onnellisena kissat ottivat vastaan tämän puketin.
Muuten olen ottanut selvää tuosta 'juorusta' minulla. Tätä rönsyliljaa jopa jotkut kasvattavat ihan kissoja varten, kun he siitä tykkäävät. Eikä ole mitenkään myrkyllinen heille.
Bambun jouduin viemään ylös vintille piiloon ja talteen, sillä se on myös kissojeni herkkua.
Mutta tähän vehnään he ampasivat heti kiinni. Siinä jäi kissanruokakin toiseksi!
Hyvää ystävänpäivää Marullekin! Onkohan hän saanut uuden laatikon?
torstai 6. helmikuuta 2014
Mitä on kissojen hiihtoloma Vuokatissa?
Jos emäntä haluaa lähteä hiihtämään ja nauttimaan 'lomaa' Vuokattiin viikoksi, se tietää aika suurta elämänmuutosta pienille kissamirreille. He ovat kyllä aivan ihmeissään.
Ensinnäkin taas otettiin esiin autossa kuljetettava kissojen 'matkalaukku'. No ei se mitään, se on heille jo tuttua. Nyt taas mennään johonkin. Kunhan odotetaan. Emännällä ei ole mitään vaikeuksia saada kissoja sisään, eivät he pyristele vastaan tai nosta mitään meteliä. Matkakin taittuu melkoisessa hiljaisuudessa, välillä kylläkin niitä käytetään huoltoaseman takana valjaissa pissalla. Ja heitä pelotti niin paljon, että hyvä kun pääsi takaisin tuttuun kyytiin ja laukkuunsa.
Mihinkähän tässä on jouduttu? |
Toinen asia on taas outo tilajuttu.
Tässä huoneistossa on saunatilat ja vinttitilat alakerran lisäksi. Oli
siinä Ruusalla ja Majurilla taas tutkimista. Yksinkertaisesti portaat jo
tuottivat ensin jännitystä, mutta kohta niitä viiletettiin ylösalas.
Ikkunoita oli paljon.
Majuri esitti yllätysnäytöksenkin kiipeämällä ENSIN yläparruille, josta
oli mukavat näköalat.
Majuri Machomies! |
Eli kaikki mahdolliset nukkumispaikat koettiin jopa niin, ettei kissoja juuri vieressäni näkynyt. Lempipaikaksi koettiin rauhallinen yläkerta ja saunassa lattialämmitys. Sitten olivat ikkunat, joita oli joka puolella ja maisema muuttui. Siellä tiellä liikkui autoja, traktoreita ja ihmisiä ja ennen kaikkea jos minkäkin näköisiä koiria. Toisella puolella oli lintuja ja oravia.
Sitten alkoi se naukuminen ulos!
Yläkerta on meille varattu! |
Mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Valjaat ensin ja remmi. Ja kun ulos päästiin, niin kaikki pelotti niin, että keho tärisi ja nopeasti haluttiin takaisin sisälle, varsinkin Majurille kävi näin.
Toisella ulkokäynnillä jo osattiin tehdä asioitakin, kaivaa se pissakuoppa lumeen, sillä ulkona se oli kuitenkin fiksumpaa kuin sisällä hiekkalaatikkoon. Mutta voi niitä vieraita hajuja, ääniä, valoja ja ihmisiä, sillä tämä aluehan on oikein lomailijoiden taloyhdyskuntaa.
Kissoille yllättävä kiitos siitä, että valjaiden laitto ja poisotto oli ihmeen helppoa. Yleensä sylissä istuttiin hiljaa ja odotettiin ja nuolaistiin kiitokseksi, kun niitä irrotettiin. Ja valjaiden rapsuttelu lattialla yleensä oli merkki, että nyt päästiin ulos. Jostakin he aina siihen oviaukkoon yleensä ilmaantuivat.
Kamala sentään! |
Kokeiltiin sitäkin, että päästin yksi ilta kissat vapaaksi pihalle
valjaineen. Ruusa kiipesi heti puuhun, tähyili sieltä maisemia, tuli
alas ja antoi kiinni. ( Otin kiinni, sillä en halunnut alkaa puihin
kiipeämään tai odottelemaan alastuloa.) Majurin pää meni heti pyörälle
irtiolemisesta, että juoksi aika kauaskin tutkimaan lähitaloja, mutta
antoi ottaa kiinni.
Tahdon heti takaisin sisälle! |
Voi jukra! Jospa kissat kuitenkin ymmärsivät, että
heidän turvallisuutensa riippuivat valjaista ja remmin päässä olevasta
tutustaan. Usein käveltiin kuitenkin reippaasti kuin koirat ikään vähän
kauemmaksikin.
Ulkohommat on suoritettu! |
Kerran pääsi Ruusa karkaamaan ovesta ja
voi sitä intoa, kun hän juoksi ensimmäiseen puuhun, sitten toiseen ja
kolmanteen, kuin orava ikään.
Vasta pissahädän tullessa oli pakko
pysähtyä kaivamaan lumeen kuoppaa, jota sitten emännän kanssa yhdessä
peitettiin. Loput emännän sylissä turvallisesti.
Majuri katseli ikkunasta siskonsa seikkailua, vähän kauhistuneena.
Siis kissojen lomailu oli enimmäkseen ikkunasta ikkunaan kulkeminen ja tuon suuren maailman seuraaminen. He tyytyivät siihen. Hiihtoreissut tehtiin kissojen kauniisti nukkuessa. Vähän alkoi emäntä jo viikon edetessä uumoilla kissoilla jonkinlaista kyllästymistä tähän hommaan. Silmiin katsottiin kysyvästi ja kainosti naukaistiin.
Mutta hyvin se on mennyt tällainenkin lomailu. Pian päästään kotiin ulos rymyämään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)