Mitä on kissojen hiihtoloma Vuokatissa?

Jos emäntä haluaa lähteä hiihtämään ja nauttimaan 'lomaa' Vuokattiin viikoksi, se tietää aika suurta elämänmuutosta pienille kissamirreille. He ovat kyllä aivan ihmeissään.

Ensinnäkin taas otettiin esiin autossa kuljetettava kissojen 'matkalaukku'. No ei se mitään, se on heille jo tuttua. Nyt taas mennään johonkin. Kunhan odotetaan. Emännällä ei ole mitään vaikeuksia saada kissoja sisään, eivät he pyristele vastaan tai nosta mitään meteliä. Matkakin taittuu melkoisessa hiljaisuudessa, välillä kylläkin niitä käytetään huoltoaseman takana valjaissa pissalla. Ja heitä pelotti niin paljon, että hyvä kun pääsi takaisin tuttuun kyytiin ja laukkuunsa. 

Mihinkähän tässä on jouduttu?

Toinen asia on taas outo tilajuttu. Tässä huoneistossa on saunatilat ja vinttitilat alakerran lisäksi. Oli siinä Ruusalla ja Majurilla taas tutkimista. Yksinkertaisesti portaat jo tuottivat ensin jännitystä, mutta kohta niitä viiletettiin ylösalas. 

Ikkunoita oli paljon.

 Majuri esitti yllätysnäytöksenkin kiipeämällä ENSIN yläparruille, josta oli mukavat näköalat. 

Majuri Machomies!

Eli kaikki mahdolliset nukkumispaikat koettiin jopa niin, ettei kissoja juuri vieressäni näkynyt. Lempipaikaksi koettiin rauhallinen yläkerta ja saunassa lattialämmitys. Sitten olivat ikkunat, joita oli joka puolella ja maisema muuttui. Siellä tiellä liikkui autoja, traktoreita ja ihmisiä ja ennen kaikkea jos minkäkin näköisiä koiria. Toisella puolella oli lintuja ja oravia. 

Sitten alkoi se naukuminen ulos!

Yläkerta on meille varattu!

Mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. 

Valjaat ensin ja remmi. Ja kun ulos päästiin, niin kaikki pelotti niin, että keho tärisi ja nopeasti haluttiin takaisin sisälle, varsinkin Majurille kävi näin. 

Toisella ulkokäynnillä jo osattiin tehdä asioitakin, kaivaa se pissakuoppa lumeen, sillä ulkona se oli kuitenkin fiksumpaa kuin sisällä hiekkalaatikkoon. Mutta voi niitä vieraita hajuja, ääniä, valoja ja ihmisiä, sillä tämä aluehan on oikein lomailijoiden taloyhdyskuntaa.

Kissoille yllättävä kiitos siitä, että valjaiden laitto ja poisotto oli ihmeen helppoa. Yleensä sylissä istuttiin hiljaa ja odotettiin ja nuolaistiin kiitokseksi, kun niitä irrotettiin. Ja valjaiden rapsuttelu lattialla yleensä oli merkki, että nyt päästiin ulos. Jostakin he aina siihen oviaukkoon yleensä ilmaantuivat.

Kamala sentään!

Kokeiltiin sitäkin, että päästin yksi ilta kissat vapaaksi pihalle valjaineen. Ruusa kiipesi heti puuhun, tähyili sieltä maisemia, tuli alas ja antoi kiinni. ( Otin kiinni, sillä en halunnut alkaa puihin kiipeämään tai odottelemaan alastuloa.) Majurin pää meni heti pyörälle irtiolemisesta, että juoksi aika kauaskin tutkimaan lähitaloja, mutta antoi ottaa kiinni.

Tahdon heti takaisin sisälle!

Voi jukra! Jospa kissat kuitenkin ymmärsivät, että heidän turvallisuutensa riippuivat valjaista ja remmin päässä olevasta tutustaan. Usein käveltiin kuitenkin reippaasti kuin koirat ikään vähän kauemmaksikin.

 Ulkohommat on suoritettu!

Kerran pääsi Ruusa karkaamaan ovesta ja voi sitä intoa, kun hän juoksi ensimmäiseen puuhun, sitten toiseen ja kolmanteen, kuin orava ikään. 

Vasta pissahädän tullessa oli pakko pysähtyä kaivamaan lumeen kuoppaa, jota sitten emännän kanssa yhdessä peitettiin. Loput emännän sylissä turvallisesti.

Majuri katseli ikkunasta siskonsa seikkailua, vähän kauhistuneena.

 

Siis kissojen lomailu oli enimmäkseen ikkunasta ikkunaan kulkeminen ja tuon suuren maailman seuraaminen. He tyytyivät siihen. Hiihtoreissut tehtiin kissojen kauniisti nukkuessa. Vähän alkoi emäntä  jo viikon edetessä uumoilla kissoilla jonkinlaista kyllästymistä tähän hommaan. Silmiin katsottiin kysyvästi ja kainosti naukaistiin.

Mutta hyvin se on mennyt tällainenkin lomailu. Pian päästään kotiin ulos rymyämään!