Riuska, voipunut, kukoistava
Minun kissani riuska Ruusa
riuskasti komentaa myyräkannan
riuskasti hypyttää hiiriraukan
riuskasti saavuttaa oksahangan
lintua yrittää, riuskasti yrittää
harvoin sen voi saavuttaa.
Sitten hyytyi, voipui makuulleen
ei lämmintä maitoa litkinyt
ei ruokaa ottanut, haistoi vain
katsoi silmiini, jutteli ain
kunpa tietäisi sen kielen
mielialan ja sairauden
Vein sen lääkäriin
tutkittiin, mittailtiin
koko keho ruususen
kaikki osat tunnusteltiin
sydäntä, keuhkoa kuunneltiin
verinäytekin otettiin.
Ei mitään pahaa löytynyt.
Kun kotiin tultiin
ikävältä matkalta
oli Ruusa-kissa mietiskellyt
vähän autossa itkeskellyt.
Kas vain, kun maistui ruoka
maistui juoma ja lisää pyysi
juoksi ilosta lattiaa ympäri.
Oli kissa varmaan päättänyt
tilaansa kovasti miettinyt
ei hän sairas vainen,
vaan kukoistava ja iloinen
ei koskaan enää lääkärille
kun koti on tää kultainen!
Liekö kuitenkin
masentunut kissakin
kun ei kevät vielä tullutkaan
lunta pyryttää joka paikkaan
kylmä karsii talon nurkkaa
ikkunasta vain katselee
ja kevättä odottelee.
