Kiitän jälleen kissaystävääni Ruusaa kesästä! Niin upea kaveri hän jälleen oli!
Hän kulki aina mukanani aamukatselmuksessani puutarhassa. Yhä vielä.
Hän vahtii yöt pihaa ja pitää myyrät kurissa. Eikä lähde kauemmaksi pihaa, paitsi naapurin navettarakennuksen hän käy tutkimassa.
Aurinkoisina aamuina hän odottaa, että tulen aamupalalle hänen kanssaan terassille ja tuon hänellekin.
Sateisina öinä hän haluaa sänkyni jalkopäähän nukkumaan, mutta joskus hänelle tekee vaikeuksia tietää, missä minä nukun, kun vaihtelen nukkumapaikkahuonetta.
Hän haluaa välillä hoivaa ja kysyy pääseekö syliin. Ulkonakin hänet pitää välillä ottaa olkapäälle, jossa hän kehräten nokkii olkaani kuonollaan.
Hän on ollut aika terve, huomioon ottaen hänen astmansa. Yhden kerran hän sai hengitysvaikeuksia ja jonkun verran yskinyt. Olin harventanut liikaa hänen lääkitystään.
Ja kesä oli taas niin mukava kaikkien kahvilavieraitten ja kesävieraitten kanssa.
