perjantai 11. tammikuuta 2013

Kissahuolia; ummetus

Ruusa siitä ilmoitti ensin. Hän kierteli jaloissani, katsoi kysyvästi ja naukui. Ei ollut pissahätää, ei nälkää, ei rapsutusikävää. Jotakin oli pielessä.

Onneksi kävi nokikolaripariskunta, josta nainen heti iski silmänsä kissoihin. Heilläkin oli kaksi, sisarukset. - -Toisella töpöhäntä ja se on sairas. ? - Sillä on synnynnäinen vaurio suolistossa, kärsii ummetuksesta. Hoidamme sitä lääkkeellä.

Kling, kling! Muistetaan, että jokaisella kohtaamallamme ihmisellä voi olla tärkeä viesti mukanaan.


Kissa-raukkani kärsivät ummetuksesta. Aikaisemmin huomasin sen Ruusalla ja annoin hänelle ihan tavallista ruokaöljyä, josta se ei kuitenkaan tykäännyt, eipä tietenkään. Se auttoi. Silloin oli hyvä seurata, mitä sinne hiekkalaatikkoon tulee. Nyt kun he käyvät ulkona, se on vaikeampaa. 

Mutta huomasin, ettei ruoka enää oikein maistu. Ja pyytävät ulos aika tiheään. Seurasin heidän jälkiään ulkona, enkä kakkaa löytänyt. Etsin niitä kuin aarteita. Enhän toki kaikkea paikkaa voi löytää, mutta näenhän missä kissa on penkonut lunta. 

Nyt juotin niille molemmille öljyä. He virkkuivatkin, mutta ei vielä tarpeeksi. Leikkivät kyllä ja juoksevat perävilkkaa, joten tilanne ei ole paha. Tänään hain laksatiivia ja ruiskun, jotta osaan antaa oikean verran. Yritän itse hoitaa ne kotona. Opin aikoinaan, että öljy auttoi pitkäkarvaiseen Eemeliin, jolla oli niitä karvamöykkyjä suolistossa. 

Ja suurin huoleni on se, että kissani EIVÄT JUO VETTÄ! Olen aina pitänyt heille kupissa tuoretta vettä, mutta eihän se maistu. Mieluummin juovat maitoa, mitä ei enää ole niille hyvä, kun ovat kohta aikuisia. Olenkin melkein lopettanut sen. Sehän se kovettaa niiden vatsan. Ja se, että silakoita ei ole ollut saatavilla pitkään aikaan. Nyt toki sain niitäkin. Kuivaruokaa en tohdi antaa ollenkaan. 

Siis olen yrittänyt houkutella heitä veden juontiin. Kastellut kuonoa, jota he kyllä lipovat. Mutta kesälläkin  rapakkovesi maistui, mutta ei se tuore vesi omassa kipossa. Työnsin jo kiukuissani heidän kuononsa vesikippoon. Luulivat varmaan että pelleilen, kun katsoivat ihmeissään.

Mitä ihmettä teen!!!??? Jotta he älyäisivät juoda vetta. Tyhmyyttä on menenlaista yhtä kuin viisauttakin.

Ps. Olen huomannut sivun lukemismäärästä, että monet ovat huolissaan kissan ummetuksesta. Sitä on näköjään aina, kun ei ole liikuntaa eikä ulos tarkene mennä. Ainakin minun kissoillani. Huomaan sen siitä, että he eivät syö kunnolla. Ja mikä ihmeellisintä, Majurikin osaa anoa jotakin muuta. Aikaisemmin olen lusikalla vähän kuin pakkosyöttänyt hänelle neitsytöljyä. Nyt kokeilin sitä laittaa lautaselle. Ja kas kummaa. KISSA LITKI SEN TYYTYVÄISENÄ NAAMAANSA. Kannattaa muidenkin kokeilla. 

Oliisko tämä tapa parempi?


15 kommenttia:

  1. No huh, huh...enpä tiedä miten kisut saisi juomaan...ummetukseen on apteekissa nestemäistä mallasta, mutta juomattomuuteen en tiedä keinoa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostinhan apteekista ihan kaikille sopivaa Levolacia, nestemmäistä ja sain 2 millin ruiskun. Ehkä sittenkin annoin Ruusalle vähän liikaa, sillä rasuu oksensi yöllä ja oli ihmeissään vatsanvääntelyistä. Kun hän kävi lumihangessa, kävin katsastamassa. Keltaista liruahan siellä oli.

      Nyt ei maistu oikein kummallekaan mikään ruoka. Ehkä sellaiset pari päivää on ihan hyväksikin noille palleroille, kuten serkkuni heitä nimittää jo. Se kuulostaa vähän lihavalta.

      Poista
  2. Sekin taitaa käydä. Joko Ruusa on parantunut? Eihän sillä sitten ole karvapallo vielä tulematta. Meidä kisut oksentaa niitä pallosia. Eikä ne itseasiassa hirveän paljoa juo. Ne varmaankin saavat aika pitkälle nesteensä pehmeästä ruuasta. Kissallekin voi antaa ihmisten maitohappobakteeritabletteja. Olen joskus avannut sellaisen kapselin ja karistellut sen ruuan sekaan. Olo näkyy helpottuvan silmissä...Parenemisia Ruusalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on jo paljon pirteämpi, uskon että vatsa on tyhjentynyt. Sillä löysin kuransekaisen isonkin läjän, joukossa isoja lönttejä. Molemmat jo juoksivat villinä eilen illallakin. Tuo maitohappobakteerijuttu onkin hyvä. Kiitos! Vielä ei tosin ruoka oikein maistu. Mutta kissakin ymmärtää antaa vatsan levätä.
      Niin minäkin olen ajatellut, että saavat nesteen ruoastansa, sitähän niissä on.

      Poista
  3. Ei meidänkään kissa juo vettä juuri lainkaan. Lätäkkövesi maistuu joskus kesällä mutta hyvää kirkasta raanavettä ei juo vaikka pesen kupit joka päivä ja aina on varmasti raikasta ja puhdasta vettä tarjolla. Karvapalloihin olen antanut "Anti Haiball" naksuja pinkistä purkista. Veden juonti lisääntyy selvästi jos annan hyvää jauhelihaa raakana syötäväksi. Ei se ole jokapäiväistä herkkua mutta jos ei muuta syö niin sitten pitää vaan antaa mikä maistuu. Silakat on myös meidän kissan herkkua ja emäntäkin niistä tykkää paistettuina. Kissa tahtoo joskun maistaa jugurttia, varsinkin Activia näyttää olevan hänestä hyvää. Maitohappobakteerit on ilmeisesti hyväksi myös hänen vatsalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Tuota jugurttia pitääkin kokeilla, itsekin tykkään.
      Edelleen kissat ovat vähäruokaisia, kun he tavallisesti ahmivat lautasen tyhjäksi ja katsovat että saako lisää.
      Nyt on Ruusa ensimmäisenä bambukasvin kimpussa, siinä kun on paljon juurivesoja. Niitä jyrsii ja annan jyrsiä, ne ovat pehmeitä ja tuoreita. Kasvaahan sieltä lisää. Eli Ruusa luulee olevansa pandakarhu.
      Mutta muuten leikkivät, kehräävät ja näyttävät olevan tyytyväisiä. Jospa se vatsa rauhoittuu vielä. Annoin puolikkaa acidofilustapletistakin.

      Poista
  4. Ehkei se kissa arvostakaan ihmisen ihannoimaa raikasta, puhdasta,
    tuoretta ja kovaa kraanavettä,
    vaan tykkää suoveesta ja hapettuneesta seisoneesta vedestä..
    semmosta piti ennen aina juottaa isän hevosellekin,
    ottaa aina valmiiksi seuraavaa juottokertaa varten suovistumaan,
    kuten meillä sanotaan.
    Ja jos vedesssä on metalleja tavallista enämpi niin kait se kissa haistaa ne tarkalla nenällään?
    Voihan sille tarjota vaikka keitetyn teeveden jäähtyneenä.
    Josko ois pehmeempää?
    Ite kastelen sillä aina santpauliat, jätän pannuun ja käytän kasteluun.
    Samoin seisotan aina muittenkin kukkien kasteluveden,
    eli otan valmiiksi seuraavaa kertaa varten.
    Yks kissa kävi aina juomassa sitä vettä.
    Ja kun se kastelukannun suu oli pieni niin se aina kasteli tassunsa sinne ja lipitti tassustaan.

    Kummaa ettei kissalle muka voi antaa maitoa jos kerran juo.
    Ainahan ne ennen kävi navetalla maidolla,
    mut se olikin sitä tuoretta, käsittelemätöntä..

    Tytön kissa söi mun rönsyliljan selvittääkseen mahaansa.
    Ihan niinku koiratkin kesällä syö heinää,
    ja oksentavat sitten.
    Kissa on pitkäkarvanen.
    Tyttö oli sille kyllä hankkinut jotain kuivamuonanappuloita, pieni rasia,
    just noitten karvapallojen poistamiseksi.
    Niitä se söi kyllä mielellän.
    Pari kolme nappulaa kerrallan ei siis ruoka ruokana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minultakin jo yksi rönsylilja melkein puhdistettu lehtineen päivineen.
      Hapatan myös veden aina, en juo raanasta suoraan. Minulla on sellainen magneettipuikko vielä, jossa sohin.

      Edelleen annan vähän sitä kermakokkareista Hilja-maitoa. Alkaa kadota lautaselta.

      Ja huomaanpas, että se 'vesi pitää pyydystää'. Olen jo pari kertaa löytänyt Ruusan käsienpeluallasta tutkimasta ja jos laitan veden lirisemään, se tempasee sitä käpäliinsä ja kerran jopa yritti saada sit noroa hampaisiinsa. Se on paljon jännittävämpi juomispaikka!

      Kun luen alkujaan englanninkielista kissahoito-opasta, niin ihmettelen vaan niitä neuvoja. Ei ne maalaiskissojen kanssa käy yksiin. Melkein kaikesta pitää mennä tohtorille ja sen sellaista. Jostain kirpparilta tuollainenkin tullut tempaistua mukaan.

      Kolmea vanhaa kissaa ei käytetty lääkärillä kuin sen leikkauksen yhteydessä ja tuli hoidettua ja elivät noin parikymppisiksi vaikka kaikki naapurin navetat ja ladot tonkivat. Kerran oli Jannella virtsatiehyen tulehdus ja siihenkin sain lääkereseptin suoraan apteekkiin. Ja Iitalla kerran tarttunut luu kitalakeen, ei muuta kuin sormilla pois. Ja Eemelin karvapallot hoituivat öljyllä.

      Mitäs minä tässä nyt huolehtimaan?! Eikö minulla muita huolettavia ehkä ole...

      Poista
  5. Kissat on yleensä huonoja juomaan, paitsi jos syövät kuivaruokaa. Muuten taitavat saada tarvittavan määrän nestettä ruuastaan. Jos huolettaa, kokeile sekoittaa märkäruokaan vähän vettä. Niin ja lirisevät vesihanat on kiinnostavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huomasinkin sitten, että kun muovipussin tyhjennän kissankuppiin, on aivan höhlää viruttaa sitä hanan alla ennen kuin laitan muoviroskiin. Nyt virautan sen usein kissan kuppiin, pitävät lihaliemestä. Paitsi en tee sitä kun tulee kovia pakkasia, koska se pissalla käynti ei oikein silloin miellytä kissoja.

      Poista
  6. Kannattaa huomioida, että monet kodin kasveista on kissoille enemmän tai vähemmän myrkyllisiä. Kannattaa siis versottaa kauran- tai ohranjyviä kissojen käyttöön, jottei tulisi karvatukoksia eikä mahanvääntöä tai maksavaurioita haitallisista kasveista.
    Syömättömänä taas ei saisi olla vuorokautta pidempään, saattaa jälleen maksa vaurioitua. Meilläkin on ongelmaa juomattomuuden kanssa. Laakeita vesikulhoja on useampi eri paikoissa, mutta vielä eivät ole tepsineet.. Ehkä pitäisi hommata sellanen lähdemäinen juoma-automaatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit sivullani ja kiitos huomioista! Olenkin tutkinut esim. rönsyliljan myrkyllisyyttä, kun tulee mieleen, että sehän imee huoneilmasta jopa homeitiöitä pois. Mutta vannovat tiedot, että ei ole haittaa kissoille, ja että jotkut jopa kasvattavat tätä kasvia kissoille. Toinen ihana kasvi, joka kelpaa niin kissoille kuin pandanalleillekin, on bambu, varmaan hyvän makuista.
      Huomasin varsinkin kesällä, että kun tyhjennän muovipussin sisällön lautaselle, huuhtelen pussin pienellä määrällä vettä (siten ei haisekaan niin paljoa) ja laitan sen huuhteluveden myös ruokakuppiin. Latkivat mielellään sitä.

      Poista
  7. Meidän kahdelle kissalle on asunnossa useita "vesilähteitä". Kissat juovat olohuoneessa makkarissa, parvekkeella ja eteisessäkin. Eivät juoneet ennen koskaan vesikupista, joka oli ruoken vieressä. Vesi kelpaa kaikkialla muualla asunnossa. Eli sirottele juoma-astiat eri puolille, siitä on kissalle yllätystä ja iloa kun löytävät uusia lähteitä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä vihje! Kiitos! Ja oikeastaan mitä vaikeammasti vesi on saatavilla, sitä maukkaammalle se näyttää maistuvan.

      Poista
  8. Ehkä vatsanpuruihin kuitenkin on parasta jokin heinä. Kuten kesällä se juolaheinä, jota kissat pureskelevat. Annan kissojen syödä melkein puhtaaksi rönsyliljan, mutta mieluisinta heille on viinisuolaheinä, jota saa ostaa kauppojen yrttitiskeiltä. Sen he kaluavat aivan puhtaaksi. Sittenkin nostan ne vielä syrjään ja kastelen. Ne kasvatavat uusia lehtejä.

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!