Kamala otus tuvassa!

Vieraani kanssa säikähdimme kamalasti elokuun iltana TV:n ääressä istuessa ja verannan oven ollessa auki, kun olohuoneen tilan täytti viilettävä otus siiveniskuin.

Koska oli ilta, ajattelin heti, että se on LEPAKKO! Katselimme sen taidokasta lentoa ja tulimme siihen tulokseen, että se voi olla pääskykin. Paniikissa se lenteli ympäri huonetta, eikä löytänyt ulos. 

Yritimme sitä hätyytellä, mutta ei se löytänyt oviaukkoa.

Ruusakin puulasi siihen ja hetken kuvittelin, että otus on karannut Ruusan hampaista. Katsoimme, että Ruusa alkaa hyppimään jo pitkin seiniä, joten suljin hänet eteiseen. 

Otus lenteli keittiönkin puolelle, joka paikkaan, kun en ehtinyt ovia sulkemaan. Ja Majurikin sen huomasi. Ensimmäinen kerta, kun sallin Majurin olla tuvan pöydällä, koska sen pyöriminen siinä oli niin hauskaa, että otin kameran. Kuvista huomaan, että silmälasitkin oli tuossa vaarassa.

Majuri selvästi on kauhuissaan, kun ei oikein ymmärrä, mikä otus on ja mitä pitäisi tehdä. Loppujen lopuksi Majuri livahti verannan ovesta ulos. Ja kun lentävä otus väsyi ja räpyttely lakkasi, lähdin etsimään sitä. Ja löysin seinän viereltä katon rajasta tällaisen otuksen. SE OLI LEPAKKO.

Nyt on ongelmana se, että myöhemmin illalla otusta ei enää löytynyt mistään. Kissatkaan eivät ole sitä haistaneet. Joko se meni savupiipusta, mistä lie tullutkin. Tai sitten se lymyää päivän jossakin nokosillaan ja innostuu taas illalla lentelemään ja hakemaan ulospääsyä.

Vähän hirvittää kyllä... Mutta mitä voin tehdä?

Ps. Kerron jatkon. Ehkä joku sattuu lukemaan. Yritin seuraavana iltana tutkia joka paikan, miissä lepakko voisi olla. Sehän voi säikäyttää lennollaan taas kerran. En löytänyt. Tänä iltana, eli kolmantena iltana se löytyi. Sen löysi Ruusa. Tai minä löysin Ruusan nuuskivan innoissaan silmät mustina pannun alaluukkua. Kysyin heti, että lepakkoko siellä. Ruusa silmäs minua ja työnsi nokkaansa syvemmälle pesään, kun aukaisin luukut. Sitten kuulin kummaa sirinää. Vihaista sirinää. Lepakko oli tarrautunut alaluukkun sisäpuolelle. Ruusa ei oikein tiennyt mitä sen kanssa tehdä. Sen hampaat kalahtivat, mutta se perääntyi. Lepakko puolusti itseään. Juoksin hakemaan paksun hanskan, jolla otin lepakon kiinni ja vein sen ulos. Ruusa perässä. Pelkään, että Ruusa ehkä oli jo vahingoittanut sitä, sillä otus ei oikein päässyt kunnolla lentoon. En lähtenyt pimeään seuraamaan tilannetta.

Voi tätä raakaa maailmaa!