Serkullani on ystävä, joka harjoittelee eläinkommunikointia.
En oikein tiedä miten se toimii, mutta se on jonkin eläinmeedion ja eläinkuiskaajan välimuoto kai. Mielenkiintoista ja salaperäistä se on, jopa tutulta tuntuu hänen tulkintansa tässä nyt kissastani. Serkkuni välityksellä sain hänen ystävältään hyvin kaunista tekstiä. Sain luvan käyttää sitä kissablogissani. Näin hän kommunikoi Ruusan kanssa valokuvaa katsoessa.
Ruusasta välittyy hyvin lempeä, pehmeä ja viehkeä energia. Ruusa arvostaa kauneutta. Hän näkee kauniita asioita missä tahansa ympärillään. Hän toivoisi, että ihmisetkin pysähtyisivät näkemään kauneutta myös sellaisissa paikoissa, mitä ei aluksi tulisi ajatelleeksi.
Kuulen kehräystä. Ruusa on tyytyväinen elämäänsä. Hänellä on vapaus mennä ja tulla miten tahtoo. Kun sanon, että hänelle toivotaan lisää rohkeutta, niin hän tuntuu vastaavan: "Rohkeutta, sitä minulla löytyy. Mikä on teidän mielestänne rohkeus? Minä olen rohkeasti oma itseni. Olen tyytyväinen itseeni. Rakastan rauhallisuutta ja kauniita asioita. Luotan rohkeasti, että asiat menevät omalla painollaan ilman, että minun täytyy hötkyillä niiden eteen. Toivoisin omilta ihmisiltäni, että he istuisivat alas tai pysähtyisivät ihailemaan kanssani niitä kauniita asioita, mitä olen löytänyt. Sitten he voivat kiitokseksi minua vähän kehua ja silittää. Rakastan omia ihmisiäni. he ovat rakastavia ja ihanan hupsuja. Heidän touhujaan kun seuraa, niin aina on jotain nähtävää. Minulla on kaikki hyvin täällä."
Kiitos tästä tulkinnasta Emmille. Hän tiedosti hyvin kissani Ruusan olotilan!