Minun kissani ovat toista. Tai ne syövät summittaisesti ahmimalla, ja lautaselle jää sinne tänne ruokaa, mikä yleensä kuivuu siihen. Joskus sitä jää enemmänkin. Varsinkin Majurilla, joka vetää ruokaansa välillä lattialle asti jättäen siihen pahan siivon.
Nyt tuli itse Majesteetti ruokaa norkolle. Katseen pitäisi riittää. - Palvele minua.
Kaavin lusikalla vielä aika tuoreen ruoan lautaselta omaan kasaan. Tällä tavalla! Ja komennan: - Ensin syöt lautasen tyhjäksi. Sitten vasta saat uutta!
Menikö sana perille? Että minäkö muka komentamassa kissaa. Ei tule kuuloonkaan. Ruusa on nöyrempi. Ja siistimpi. Nuolee lautasen tyhjäksi. Mutta mikä ihme tuo Majuri luulee olevansa!? Se kerran katsoo lautasta. Ja sitten minua. Vähän kuin ihmeissään, että miten tuo emäntä kehtaa...
Ja niin tämä herra lähtee kävelemään korvat luimussa ja häntä notkolla. Kun ei saa mitä pyytää, niin...
....niin lähdenpäs katselemaan, jos pihamaalta löytyisi tuoreempaa ruokaa!
Tuttu tunne, annan jämät siileille, harakoille tai muille tarvitseville ja huuhtelen kupin ja pistän uuden ruuan maatuskalle. Kivat ilmeet Majurilla:)
VastaaPoistaEihän! Miten hieno tarjoilija sinä oletkaan! Tunsin itseni ihan kehnoksi. Täällä ei ole näkynyt siiliä moniin vuosiin, vaikka toivoisin. Mutta leivän jämät vien harakoille, naapureilleni, jotka väliin jopa ilmoittavat, että olisi vuoro palvella heitäkin. Toiselta puolelta rääkäisee närhi. Taitavat kilpailla noista leivänpalasista.
Poista