maanantai 26. tammikuuta 2015

Kevätkuparia taas Majurilla!

On se ihmeellinen tuo Majuri-kissan turkki! Se on kuin paksuinta mustaa silkkisamettia! Mutta odotapas kun aurinko osuu siihen, varsinkin vinosti tuolta hankien kautta. Tuo punainen kupariväritys tulee silloin esiin. 

Joku joskus arveli, että onko Majurilla jokin ravinnonpuute. En usko.

Fundeeraan itse näin. Muistelen, että kissojeni äiti oli hentonen ja pienoinen punertavankirjava kissa. Muistelen emännän puhuvan jostakin pitkä-karvaisemmasta sekarotusesta kollikissasta.

Tästä voisin päätellä seuraavaa:

1. Majurin karvoituksessa on jotakin punertavaa.

2. Majurin talviturkki saa lisäkarvoituksen jostakin sukujuuristaan, ehkä siltä pitkäkarvaiselta ja se on ollut punertava kissa. Häneltä hän on saanut talvikarvoituksen. Sillä... kesällähän hän on taas musta, kun tuo talvikarva keväällä häviää. Valitet-tavasti se näkyy harmaana nöyhtänä kaikkialla missä hän on maannut.





Tuossa auringossa näkyy hyvin eräs toinenkin seikka. Nimittäin se kissan kehnä vai mikä se nyt oli. Juuri se, mikä aiheuttaa allergioita.

Voihan se olla ihan pölyäkin, mutta mistäs Majuri nyt pölyä olisi saanut? 

Ihanalta he näyttävät! Mahtuvat molemmat työpöytäni tyynylle D-vitamiinia saamaan!








lauantai 24. tammikuuta 2015

Kissakortteja

Varmasti hyvin monen harrastus on keräily. Minä olen yrittänyt laistaa itseltäni sellaisen vimman, mutta huomaan, että olen tehnyt sitä aina. En niinkään olen kerännyt esineitä. Olen pidättäytynyt painoalalla, kuten kirjoissa ja korteissa.

Naapurin Paulan kanssa olemme silloin tällöin käyneet läpi eri kortteja. Hänellä on keräilyaiheena tiettyjen taiteilijoiden tekemät kortit. Kun kävimme läpi korttilaatikkoani, innostuin sitten esim. kissakorteista. Huomasin, että kun talossa on aina ollut kissoja, ystävätkin ovat paljon lähettäneet juuri kissakortteja, niin tervehdykseksi jouluna, pääsiäisenä matkoiltaan kuin muutenkin. 

Huh, ja niitähän löytyy! Ihastelin myös Paulan itsensä luovuttamia kissakortteja omista pinkoistaan. Tämä on mukavaa homaa tällaisena hiljaisempana aikana.

Kissoja joulukorteissa

Kissoja pääsiäiskorteissa

Kissoja onnittelu- ja matkakorteissa
Selailin  vähän nettiä ja törmäsin tällaiseen kauppaan: Keijumökki, Taianomainen korttikauppa!
Onpas siellä kortteja!!! 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kissakirjoja

Kissoista on kirjoitettu paljon kirjoja. Tai on paljon kirjoitettu kirjoja, missä kissa on mukana. Minunkin kirjahyllylleni on kertynyt joukko eläinkirjoja, joita tässä vähän esittelen, kuten ruusublogi-sivullakin.

Ensinnäkin löysin kerran kirppikseltä tällaisen kauniin kissakirjan, jonka sivuilla oli tilaa tehdä omia muistiinpanoja. Minä olen ne sivut täyttänyt kissavalokuvillani ja pienillä merkinnöillä. Sen on toimittanut Pirjo Santonen ja kuvittanut Juliette Clarke.

Mutta se mikä ilahdutti, niin kauniit ja herkät kissapiirokset!  Kirja sisältää myös kauniita ajatuksia, runoja ja loruja eri kirjoittajilta.

"Aamusuukko, kissan nenän hienotunteinen hipaisu jonnekin kasvojeni keskelle. Koska sen pitkät vaaleat viikset kutittavat, aloitan jokaisen päiväni nauraen." Janet F.Faure

"On päivät niinko kuninkaan kissalla."
Suomalainen sananparsi

"Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa.
Älä itke tyttö rukka, itkus menee hukkaan."
Muistoruno


Toinen ihana kissakirja on tuossa tuo 'Kirjastokissa', jota suosittelen kaikille, jotka kissoista pitävät. Itse olen kirjaa lainannut jo aika monelle.

Se kertoo surkeasta kissasta, joka lämpöä kai etsien oli joutunut lainattujen kirjojen kuiluun. Kissalla oli onnea, sillä kirjaston ihmiset ottivat sen huostaansa ja siitä pitäen se eleli kirjaston tiloissa ja viihdytti kaikkia kirjastossa vierailijoita.

Siitä tuli muutenkin aivan maailmankuulu kissa luonteensa, älykkyytensä ja hoitotaitonsa puolesta.

Sitten on monia kirjoja, joissa kerrotaan eläimistä, eikä kissa ole paljoakaan poissa niiltä sivuilta. 

Esim. James Herriotin kirjoissa on upeita aivan uskomattomia kertomuksia kissoista. Muitakin eläinkohtaloita on mielenkiintoista lukea. Lorenx on kuuluisa näistä ja Sesse Koivistonkin kirjat ovat mukavaa luettavaa.



Hyviä pakkaspäiviä ja mukavia lukuhetkiä kaikille!  Kertokaa lisää kissakirjoista tännekin!

Ps. Kuulin serkultani tällaisesta kirjasta, jonka sitten löysinkin divarista puoleen hintaan ja tilasin itselleni. Tässä alle kopioin tiedot kirjasta tältä sivulta 


Hurmaava Bob-kissa löysi itselleen ystävän Lontoon kaduilta. Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta. Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen kynnysmatollaan nukkui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan. 

Ps. Tästä vesselistä löytyy youtubesta paljonkin tarinaa, nyt matkalla maailman maineeseen.

Kissa ja kirja! 

torstai 8. tammikuuta 2015

Kaverina kissa

Jokainen kissanomistaja on kokenut, että kyllä kissa osaa tulla estraadille ja tulla nähdyksi, kun hän haluaa. Hän ei ulise kuin koira, ei haukahtele eikä läähättele silmät tapillaan. Ei. Kissa käy suoraan asiaan!

Ja  varsinkin, kun hän on tympääntynyt, eikä ole tekemistä. Näin se käy:

Emäntä nosti kauhean metelin, kun hyppäsin tietokoneen näppäimistölle.

 
Tässä saan olla. Tympiää. Emännän sormet liikkuvat enkä saa leikkiä.

Hiivinpäs hiljaa koneen takaa tänne toiselle puolelle.

Oliskohan tuolla mitään jännää?

Hahaa! Tässä! Pikkutipuset ovat tiellä. Tassulla ne lentävät ja kolisevat lattialle.


Ja kynä! Ne joutavat kaikki lattialle. Hyvässä lykyssä maton alle.

Jep! Ja tuo kamerapussi kans!


Tuonne hyllylle seuraavaksi!

 

Kyytiä saavat seuraavaksi disketit. Kräsh! Se kuulosti jännältä. Emäntä ei tykännyt.



Samperi! Minutkin nakattiin lattialle! Mutta jos olen tässä ihan kiltisti, niin saan olla.

Tyhmää hommaa!!




 Hei! Nyt tapahtuu jotakin. Kummaa lonksuttavaa ääntä! Tuolta vekottimesta tulee jotakin, joka lentää liihottelee lattialle. Ei kun vain näppäimistön yli ja lentävän perään!




Miksikähän tuo emäntä vei minut toiseen huoneeseen ja laittoi oven kiinni?

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kissat ja lumi

Ah kun on hauskaa lumen kanssa. Siinä hypitään ja juostaan niin että lumi pöllyää. En sellaisesta ehdi kuvia ottaa. Siinä piiloudutaan, vaanitaan toista ja tapellaan. 

Hauskaa on myös kun ihmisetkin ovat ulkona ja leikittelevät lumipalloilla, joita viskellään tielle. Kaikki nauravat, kun kissan pienet tassut luistelivat jäisessä alamäessä. Hullunkurista.

Mukavinta on, kun tarpeiden teko on niin helppoa. Lumeen on niin helppo kaivaa sopiva kolo. Vaikka emännästä ei ole mukavaa, kun niitä kokkareita tulee keväällä esiin. Vaikka helppoa ne on siirtää lapiolla vielä jäisenä pois. Mihinkään muovipussiin niitä ei ole lumesta kiva kaivella.



Olen ihmisenä oppinut yhä enemmän lukemaan kissojen eleitä. Ainakin sen, miten kissä näyttää ilonsa. Oikeastaan kuten koirakin. Nimittäin kirmaamalla kovaa kyytiä edestakaisin ja puuhun ja puusta alas ja vauhdilla taas pihan yli. 

Kissat ovat aina riemuissaan, kun joku tulee kaveriksi pihalle. Aivan kuin myös silloin, kun tulen autolla asioilta. Samalla tavalla he kirmaavat sitten sisälläkin. Oli hauska tulla taas sisällekin, kotiin.

Onhan tuo puissa ja korkealla kiipeily vähän myös kuin näytin paikka. 

- Katso mitä minä osaan!

Ruusa kiipeilee useinn savusaunan katolla. Nyt hän huomasi, että se olikin niin lumessa, ettei sinne viitsinyt kiivetä.

Vähän harmitti! Mutta kyllä tuolla Ruusalla on hyvä suojaväri monessa paikassa. Aivan kuin olisi huomannut sen itsekin, kun usein viihtyy kivikoilla ja harmaissa rakennuksissa.



Ruusa on erittäin valppaan ainakin metsän reunassa. Siellä ropsahtelee ja rapsahtelee. Parasta olla tarkkana. Mutta ihanasti alkoi uusi vuosi, puhtaalla lumella!


10 hauskinta kissalistausta. Enpä tiedä...Luonnossa he vievät voiton!