Kuinka erilaisia kissani ovatkaan. Ja kumpikin aina yllättää taas jollakin uudella oikulla tai siis vahvuuksillaan.
Fyysisestikin he ovat hyvin erilaisia. Ruusa-neitokainen ketterä, nopea ja hentonen. Majuri-kollihan oli äitinsä kohdussakin 8 tuntia pitempään, liekö halusi tullakaan tähän maailmaan. Joskus tuntuu, että hän on hitaasti ajatteleva, oivaltava. Mutta niin lempeät ovat hänen silmänsä aina vain, vaikka on niin iso ja maskuliininen. Häntäkin on kaksi kertaa paksumpi kuin Ruusan ja painaa kaksi kertaa niin paljon kuin Ruusa.
Kissoillahan puhuvat hännät ja liikkeet: - Hei emäntä, olemme ystäviäsi ja tiedät varmaan, että meillä on nälkä. Tuo kuppi tuolla on nimittäin ihan tyhjä.
- Voihan häntä. Emäntä haki kameran, ei ruokapussia. - Odotetaan tässä rauhassa veliseni.
- Hei, nyt se laittoi kameran pois. Jokohan pian...
No johan on ihme! Tai sitten ihan vastoin kissan luontoa. Katso nyt!