Nyt olen nähnyt sen pari kertaa ihan omin silmin.
Kun Ruusa on ulkona ja parkasee pahasti, pihalla vipeltää silloin kolmet jalat.
Ruusa painuu piiloon tietäen vaaran uhatessa pienuutensa ja avuttomuutensa. Toiset raskaat ja tomerat askeleet kuuluvat mustalle hirviölle, joka naksuttaa hampaita pari kertaa ja hyökkää. Kolmannet askeleet ovat pakenevan naapurin kissan vilkkaita tassuja ja metsän reunassa vain ruohot heilahtavat.
Siis Majuri on ottanut ihan selvästi isännän otteet tällä pihamaalla. Olen ollut aivan ihmeissäni, että tuosta laiskan letkeästä pikku pojusta löytyy tuollainenkin puoli.
Olenkin vähän ihmetellyt, miksi Majuri nukkuu kaiket yöt terassin sohvalla niin, että silmät ovat aina kohti ruusutarhaa. Siellä hiippailevat otukset saavat varmasti kyytiä.
Olen iloinen pikku Ruusan puolesta. Vaikka hän on niin rohkea ja valpas, on hän myös viisas ja tietää pienuutensa. Ei siinä asetuta isoja kissoja vastaan. Nyt tiedän, että voimakas pikkuveli on hänellä turvana. Tosin Ruusa nukkuu sisätiloissa yöt, harvoin viipyy yön ulkona. Jos olen poissa, laitan hänetkin ulos ja nyt luotan Majuriin!
Tässä Majuri on ajanut yhden hiipparin pensaan alle ja vahtii siinä, ettei tule enää pihalle. Häntä paksuna kuin parahimman phytonin. Majurilla on muuten hirveän paksu ja pitkä häntä. Kulmakunnan kolli!
Kyllä kehuin häntä. Taitaa tuo mölli taitonsa tietääkin!
Tässä toimitaan paljon diplomaattisemmin keskustelemalla.
Hyvä Majuri, reipas poika. Noin sitä pitää puolustaa siskoa ja omaa pihaa.
VastaaPoista