tiistai 25. marraskuuta 2014

Kissa ja kala

Olen kuullut monenlaista suhdetta kissan ja kalan väliltä. Yleensä olen tottunut siihen, että kala kuin kala, niin kissat tykkäävät siitä. Ihan se ei pidä paikkaansa. Meidän vanhat kissat suorastaan ulvoivat, kun he tunsivat kalan hajun. He kipittivät vaikka mistä, syvimmästäkin unesta, kun keittiössä tuoksui esim. lohi. Kaikki kalalle maistuva heille kelpasi, ruodot ja hännät.

Nykyiset uudet kissat eivät reagoi loheen mitenkään. Tuskin sitä syövät. No ehkä, jos on oikein kova nälkä. Kuulin, että joillekin kissoille silakkakin pitää olla tietynlaisena tarjolla. Toisille pitää sipultaa kala pieneksi. Toisille ei taas kelpaa muuta kuin sellainen kala, johon ei ole koskettu eli siis perkaamaton kala. Toisille perataan ruodot pois. 

Minäkin paloittelin tuoreen kalan, kun kissat olivat pieniä. Mutta sittemmin olen viskannut heille kokonaisia silakoita tai maivoja tai sitten perkkuujätteet. Olen huomannut, että kelpaa kyllä, jos kala on tuore. Mutta jo päivänkin vanha kala epäilyttää kissoja... mokomatkin. Syönhän minä sitä itsekin.

Yleensä kissat ovat oppineet odottamaan kalaa, jos lähden kaupungissa käymään. Pettyvät, kun ostoksien joukossa ei sitä olekaan. Tai ainakin luulen niin.

Eilen kun Majuri oli tuossa syömässä murojaan, kerroin hänelle, että minulla on nyt teille  KALAA. 
Painotin tuota sanaa. Heti nosti Majuri päänsä ja katsoi minuun kysyvästi. Ymmärsikö mokoma puhettani?!

Käytän samaa konstia, kuten lapsena meillä kotonakin. Ei kun sanomalehti  vain lattialle. Se saa olla lautasena kaloille. Sitä kun levitellään kuitenkin. Ja kas, tuossahan nuo kissat sitten odottelevat. He odottelevat hiljaa, ilman kauheaa mekastusta, vaikka jo kala haisee ja muovipussi rapisee. Fiksuja kissoja!

- Jaahas, kalaa tulossa!

- No missäs se kala nyt viipyy? kertoo katse.

- Onkohan tuo nyt ihan tuoretta, miettii Ruusa, nirppanokka.

- Rouskis, rauskis, nam, aika hyvää, tuumi Ruusa, kun Majuri on jo yhden syönyt.


Millaisia kokemuksia muilla kissan omistajilla on kalan kanssa? 


8 kommenttia:

  1. Oi, kelpasiko? Meidän ryökälekset eivät ymmärrä silakan päälle mitään. Olenkin ihmetellyt, miten kissat ennen söivät melkeinpä pääasiallisesti silakoita. Pakasteseitä meillä kyllä syövät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, pitääpä joskus kokeilla sen pakastesein kanssa. Kyllä näille silakka kelpasi, paperiakin nuolivat.

      Poista
  2. Meillä kissat syövät hyvinkin kalaa, tosin Pena ei syö pakasteseitä tai silakkaa. Menneinä vuosina kun isäni vielä oli voimissaan ja kalasteli oli maalla aina hyvät kala-ateriat kissoille.
    Minäkin olen kalastanut juuri kissoja varten ja järvikala keitettynä onkin kissojen suurta herkkua.
    Meillä kissat rakastavat keitettyä haukea, lahnaa, ahventa ja siikaa eli sitäkin herkkua joskus.
    Kalojen keitinliemi jatkettuna tilkalla kevytkeraa on nami jota litkitään suurella nautinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuo on minullekin maalaistyttönä uutta, että kissa syö keitettyä kalaa. Keitätkö niin, että ruodotkin pehmenevät, vai perkkaatko kalan? Tuo kerma ja keitinliemi kuulostaa hyvältä!

      Poista
    2. Keitän kaikki järvikalat lapamadon vuoksi. Isot kalat perkaan noin päällisin puolin, pikkukaloista otan pois sisälmykset. Saatan keittää niin, että ruodot pehmenee varsinkin pikkukaloista. Isot kalat kuten hauet keitän perkaamatta, kun olen kalan keittänyt se saa hieman jäähtyä ja sitten vain irroitan lihat ruodoista ja samalla lähtee suomut irti nahasta.
      Pidän itse kovasti kalasta ja monesti parhaat palat leikkaan itselle ja kissoille keitän "häntäpäitä"
      Kokosilakan annan sellaisenaan.

      Poista
    3. Totta tuo lapamato! Ei tullutkaan mieleen. Kovan homman sinä teet! Mutta niinhän kaikki tuoreesta vastapyydystetystä tekevät. On siinä maku kuitenkin toista kuin joissakin lohipyöryköissä. Myös syön paljon kalaa! Mies aikoinaan oli himokalastaja ja onneksi osasi perkkuuhommatkin, kuten ahvenen nylkemisen. Nyt nautin marketin suuresta kalatiskistä. Kyllä muistan aina sitä kehuakin! Raahe on kalastajien kaupunki vielä.
      Toinen juttu nuo madot: Vasta syötin molemmille kissoille Mirrixin ja yhä vörnii valkoisia pikkumatoja. Majurilta ne on helppo löytää, musta kun on. Jos vielä tätä luet, niin mikä olisi Mirrixiä parempi?

      Poista
    4. En tässä madotusasiassa ole mikään tietävä, mutta olen käyttänyt mm näitä lääkkeitä. Axilur, Flubenol, Drontal ja sitten harvemmin eläinlääkäriltä reseptillä saatava matolääke joka laitetaan kissan niskaan.
      Mirrixiä yleensä käytetään vain sisäkissoille.
      Katso Googlesta kissan madotus

      Poista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!