Ruusan aurinkoylistys!

Istuin sängyn laidalla tutkimassa yhtä kirjaa (ruusukirjaa), kun Ruusa hyppäsi työpöydälleni tarkkailemaan mitä näkyy. Siihen paistoi kirkas aurinko, jonka lämmön minäkin jo tunsin käsivarressani. Ruusa oli vähän ihmeissään tilanteesta. Näppäsin tilanteesta kuvia:

Hm. Olisipa jotakin uutta nähtävää.

Mitä kummaa! Aurinko noin kirkkaana!

Hei emäntä! Tuo aurinkohan jo lämmittää!

Aah! Tämä on aivan ihanaa!

D-vitamiinia, vihdoinkin!

Luotan kevääseen.

Kissalaulu!!! Kissa ja aurinko!

Kissat kasvissyöjinä 2

Olen aina tiennyt, että kissat tarvitsevat tiettyä 'heinää' pitääkseen vatsan kunnossa.  Kesällähän he etsivät juuri juolaan, jota he pureskelevat. Olisikohan juolaan kuivatut juuret niille hyviä? Ihmisillehän niitä on suositeltu.

Olenkin kokeilut erinäisiä siemeniä ja kasvattanut 'heinää'. Jotakin he siitä ovat suuhunsa hapuilleet, mutta yleensä syömättä jää.

Yksi on ylitse muiden! Ja se on RÖNSYLILJA. Niitä on minulla paljon, koska tykkään että ne ovat tiettyjä huoneen raikastajia, puhdistavat ilmasta kaikesta haitallisesta, sanovat. Joten varsinkin keväällä laitan niitä kasvamaan lisää. Muutenkin ne ovat mukava lisä muiden kukkien joukossa.

Yksi sellainen on ollut olohuoneen yhdellä pöydällä. Ja ARVAA. Kun kissat tulevat ulkoa, he tuskin minua tervehtivät, kun hyppäävät tuon rönsyliljan eli juorun kimppuun. Sitä ne ahnehtivat aikansa silmät puoliummessa. Sitten vasta pyytävät ruokaa minulta. Kerran Majuri oksensikin niitä lehtiä, oli purrut liian huonosti niitä.

Näin on yksi juoru jo kaluttu. Veinkin sen vintille viileään kasvamaan lisää ja laitoin pöydälle toisen.

Siitä kissat ovat innoissaan. En kyllä ymmärrä, miksi kissat tykkäävät juuri tuosta kasvista, varsinkin jos se on tuollainen ilmasta epäpuhtauksien kerääjä.

Ikuinen mysteeri. Jos joku kissaihminen siitä tietää, niin olen iloinen, jos kertoo.

Rönsyt syödään ensin.

Lisää kuvateksti

Saa nähdä riittääkö tämä kasvi kevääseen. On minulla vielä kaksi muuta ikkunoilla roikkumassa. Bambuni olen vienyt vintille turvaan. Senkin ne söisivät makoisiin suihinsa. Onneksi muut kukat eivät niille kelpaa.

Majurista tullut sylivauva

Onkohan Majuri niin epäileväinen, että on nyt vasta kunnolla kesyyntynyt neljän vuoden jälkeen? Yleensä se on juuri Majuri, joka on aina hakenut oman nukkumapaikkansa ja halunnut olla omissa oloissaan. Mitä nyt välillä on sitten käynyt lutkuttamassa hihaani käsivarressa tai hänelle tarjottua vaatekappaletta. Siinä olen sitten häntä silitellyt. Muutama minuutti ja taas hän on tassutellut omiin paikkoihinsa. Tavaksi on tullutkin, että kun hän tulee ulkoa, olen nostanut hänet syliini ja kehunut kuinka mukava on taas tavata. Siinä hän on kehrännyt kiltisti pienen tovin.

Ainoastaan vieraissa paikoissa on Majuri hakeutunut viereeni nukkumaan.

Mutta tämä talvi on tuonut Majurista aivan uuden piirteen esiin. Ehkä syynä on sekin, kun Ruusa on saanut luvan rauhassa nukkua Malenan sängyssä rakkaan nallensa vieressä, Majuri huomannut tilaisuuden tultua. Nyt HÄN nukkuu vuoteeni jalkopäissä kaikki yöt. 

Ja se, mikä on uutta, niin Majuri pyytää syliin. Hän tulee eteeni ja katsoa tikottaa ja hellästi sanoo nau. Olen nyt oppinut noista ilmeistä ja äänenpainosta, mikä tarkoittaa 'ulos' ja mikä ruokaa. Vienolla naukasulla hän tahtoo syliin. Läpsäytän kerran kättäni polveen ja hän hyppää oitis syliini. Häntä pitää helliä. Varsinkin silloin kun istun TV:tä katsomassa. Eihän siinä mitään, mutta kudelma täytyy laittaa syrjään. Se kun on niin mukava hyppysissä. Jos yritän kutoa, Majuri tarttuu heti puikkoihin ja lankaan. Kun laitan sen syrjään, hän nuolaisee merkiksi, että 'hoida'. Siinä sitten silitellään ja rapsutellaan. 

Ehkä se on tämä kylmäkin. Eihän Majuri kesällä tarvitse edes lutkuttaa. Hyvin harvoin. Mutta nythän ei ole muuta tekemistä. Nyt pitää tyytyä emännän syliin ja rapsutuksiin. Usein käytän myös harjaa ja kyllä kissa nauttii.

Eipä silti. Kyllä Ruusakin on huomannut tuon ja tulee usein kiehnäämään niskani taakse. Hoida! Hänkin istuu hetken sylissäni. Mutta ei alistu ihan vauva-asteelle. Hän kurnahtaa pian liikkeelle sellaisella äänellä mikä tarkoittaa 'leiki minun kanssani´. Sitten minun pitää juosta hetki huoneissa jotakin hiiren näköistä perässä vetäen. Ruusa on innoissaan. Varsinkin, kun kuljetan leikkikalua pitkin sohvia ja istuimia. Siinä hän kiemuroi kun pahasin lapsi ja kurnahtelee riemusta.  Majuri harvemmin lähtee leikkiin mukaan.

Kohta olen liemessä. Enhän minä ehdi ihan kissoja hoitelemaan. Onneksi he eivät tuppaa ihan tähän koneelle syliini. Mutta jos liian kauan istun, ilmestyy Majuri viereeni silmät anovina tikottamaan.

Tämähän on ihan kiusallista. Tälläista on kissaelämä, kun ulkona on pakkasta. 

Kissojen taitavin kyky: nukkuminen!

Mediassa on ollut esillä se, kuinka paljon katsotaan kissavideoita ja kissojen kuvia. Kissa on vain niiiiiin hellyttävä, eikö vain.

Nyt kun on pakkasta ollut runsain mitoin, tietävät kissat kyllä missä paras paikka nukkua on, kun ulkonakaan ei viitsitä olla. Majurikin kutsui minut kolme kertaa päästämään ulos. Kaksi ensimmäistä kertaa luikahti vilkkaasti sängyn alle. Viikset vain siellä värisivät. Kolmannella kerralla hän vasta uskalsi mennä ulos. Ei jaksanut pidätellä enää.

Nyt kissat nukkuvat ihan jopa sovinnolla ( yleensä sallivat sen sille, joka ensin on ehtinyt ja sitten mahtaillaan vähän, 'minun paikka' ) tuossa työpöytäni tyynyllä. Ikkunasta näkee maailman tapahtumat. Vieressä pöydän päässä patteri (niin kuin vanhoissa taloissa ikkunan alla), josta tulee ihana lämpö pöydän päähän.

Oh, mikä paikka!!! Ihanaa kissojen elämää! Joku voi sitä kadehtia.

Hei kuka siellä häärää. Häiritsee. (Katso Ruusan korvia!)

Niin tekee, mokomakin. (Majurin korvat.)

 Mitä se emäntä taas! Meillä on ihana uni menossa.

Harmittaa tuollaiset hääräämiset! Nukuttaa....

  Mullakin jäi ihana uni hiirejahdista kesken.

Lisää kuvateksti

Auttaisiko jos kääntyisi? Joo sinulla on ihanan lämmin perä.

Haetaan sellainen asento, ettet sinäkään veliseni putoa tästä. Kiitos huomaa-
vaisuudesta, sisko-kulta.

Jos ei kadehdi kissanpäiviä, niin ainakin kissan kykyä nukkua. Minullakin se uni on joskus hakusalla.