Miksi kissa leipoo?

Olen joidenkin kissojen nähnyt tekevän tällaista kummallista vatvomista etutassuilla. Tuolla youtubessakin löytyy siitä esimerkkejä. Omien kissojen en ole aikaisemmin nähnyt tätä tekevän.

Nyt Ruusa leipoo. Olen tuon nimityksen löytänyt netistä. Leipomisen. Se tarkoittaa sitä, että kissa etsii jonkin villaisen mukavan kankaan ja alkaa työstää tassujaan. Etutassuja vuorotellen nostaen hieroo niitä kankaaseen mukavaan verkkaiseen rytmiin korvat taakse asetettuina, kuono eteenpäin, silmät kiinni ja olemus kehrääväisen tyytyväinen. Se keskittyy aivan vain itseensä. Jos se tekisi sitä toiselle kissalle, esim. Majurille, se olisi mitä parhainta hieromista.

En onnistunut saamaan kuvaa aivan nautinnollisimmasta hetkestä, kun häntä jo selvästi väsytti ja alkoi laittautumaan makuulle. Kamerani laukaisin on niin hidas.

Mutta en ymmärrä miksi Ruusa tekee tällaista, kuin meditointia ikään.

Ei se varmasti pahaa tee, ei tuolle joululahjaksi saamalleni viltillekään, jossa toinen puoli on ihanan valkeakarvainen, toinen puoli tumma ja tasainen. Tassuttelun päätteeksi se työntää kuononsa viltin päälle, asettuu makuulle ja nukahtaa siihen.

Onko se jonkinlainen nukahtamisriitti? Tai tyytyväisyyden ilmaisumuoto?

On minulla kissoja; Mölli Majuri Mallunen lutkuttaa edelleenkin. Ja Ruusa-neitokainen on alkanut leipomaan!

Ps. Koska hyvin monet lukevat juuri tätä sivua ja varmaan minun laillani etsivät syytä tuolle 'leipomiselle'. olen tullut eräänlaiseen tulokseen tästä. Uskon, että Ruusallakin on jonkinlainen emon kaipuu, kun ei itse saa niitä pentuja leikattuna. Koska nykyään hän leipoo vain isoa teddy-nallea, jolla on vähän samankaltainen karva, kuten tuossa kuvan viltissäkin. Olen välistä kiusoitellut Ruusaa, että hän on rakastunut Nalleen. Sitä hän käy päivisin leipomassa ja sitten nukahtaa sen jalkojen väliin tai kainaloon. Ehkä siinä on myös lapsen (pojantyttäreni on sitä paljon hellinyt myös) tuoksu, josta hän tykkää, koska hän nukkuu myös aina tyttären vieressä, kun hän täällä vierailee. Lapsen tuoksu tuo hänelle mieleen ehkä oman vaillinaisen äitiyden ja samalla oman lapsuuden äidin rinnoilla.

Ps. Ps. On vuosi 2018 alkamassa. Ruusa edelleen leipoo. Majuri ei niinkään kaipaa enää sylissäni vanhan resunsa lutkuttamista. On kai oppinut, että en ole äiti, vaan olen emäntä. Hänkin hakeutuu nyt tuon viltin suojaan lutkuttamaan. Lisäksi olen oppinut, että tämä tapahtuu usein ulkoretkien (se aamuyö) jälkeen, ku he tulevat sisälle. Ihan ensimmäiseksi yleensä otan kummatkin  vuorotellen syliini ja vähän paijaan. Majuri on siinä onnellisena kehräten. Ruusa kuikkii jo ympärillensa, eikä malta siihen asettua. Sitten pitää saada kasvista pureskeltavaksi, sen jälkeen ruokaa ja sitten mennään leipomaan ja lutkuttamaan. Se on heidän kotiutumisjärjestyksensä ennen päiväuniaan. Uskon, että siihen sisältyy jonkinlainen turvallisuushakuisuus. Mieli palaa lapsuuteen äidin rinnalle. Uskon myös, että sitä hetkeä ei saa häiritä, eikä sille saa nauraa.

Tässä eräs ohjelma asiasta: http://areena.yle.fi/1-3189820

Tässä sitä samaa vatvomista videolla, englanniksi 'kitten massage'.