Katselin TV:stä delfiiniohjelmaa, jossa delfiinit toimivat sairaiden lasten hoitajana ja tukijana. Ja ihmeitä tapahtuu. Jotenkin tätä tilannetta oli kuvattu siten, että siinä näkyi signaaleja, joita delfiinit lähettävät koko ajan noita lapsia kohden. Värähtelyjä? Niitä ei ymmärretä vielä. Mutta lapset voivat paljon paremmin noiden hoitopäivien jälkeen.
Olisiko kissalla jotain samantyyppistä? Sen kehräyshän värähtelee rauhoittavasti. Usein vanhat ihmiset kertovat, kuten eräskin, että kun kissa nukkui aina hänen jalkojensa vieressä, se paransi hänet.
Varsinkin Ruusa on hyvinkin huolehtivainen, huutaa minullekin, kun Majuri on ulkona ja tahtoo sisälle, enkä sitä huomaa. Hän on ottanut nyt viime aikoina tavakseen nukkua minun vieressäni, ja sallin sen. Enää kissani eivät riuhu siinä kuten vielä pieninä, jolloin pidin ne toisessa huoneessa. Majuri tosin tykkää nukkua ihan toisaalla, olohuoneen tuolilla tyynynsä päällä yksiksensä. Siitä se sitten aamulla, kun kuulee ääniä, tulee lutkuttamaan tuota vanhaa punaista yöpukua, joka näkyy kuvassa tyynyni vieressä. Usein siinä nukkuu myös Ruusa.
Eilen minulla oli pää kipeänä. Yöllä tunsin, että Ruusa olikin käpristynyt pääni ympärille. Kummallista, sillä sitä hän ei yleensä tee. Mutta ei ole ollut kyllä päänsärkyäkään aamulla herätessä. Yksi aamu kun heräsin, se oli vasten selkääni, samassa asennossa kuin minäkin, kyljellään. Selkä tuntuikin ihmeen notkealta, kun nousin ylös. (Kuva ylhäällä.)
Tavallisesti Ruusa on tuolla jalkojen juurella niitä lämmittämässä. Löytääkö kissa ihmisestä sellaisen paikan mikä tarvitsee hänen lämpöään?
Hoitovaisto on varmaan kissoillakin aivan yhtä yksilöllistä kuin ihmiselläkin. Toisilla vähemmän, toisilla enemmän. Ruusalla sitä varmaan on enemmän. Majuri ei välitä. Tuntuu joskus, että siihen ei saa kunnolla kontaktiakaan, ainoastaan silloin, kun se on kehräten lutkuttanut ja katselee kiitollisena emäntäänsä, joka sitä silittää.
Mutta Ruusa huomaa heti, kun menen pitkälleni johonkin. Kurr, hän sanoo ja hyppää viereen. Aivan kuin hän tietäisi, että on hoitohetki.
Tällä videolla kissa rauhoittaa itkevää vauvaa, hyvin tuloksin. Aivan kuin reikiä antaisi.
Halipula iski Ruusalle:) Meidänkin kisuille tulee joskus halipula...hassu sana...tyttäreni lausahti sen noin viisi vuotiaana.
VastaaPoistaKäypä kurkkaamassa tunnustus ja haaste blogistani:)
VastaaPoistaAivan ihanaa juttua kissoistasi. Uskon kyllä, että Ruusa auttoi pääsi paranemiseen. Meidän Vilma-kissa vainaja meni heti kun miehen kävi pitkäkseen hänen mahan päälle. Usein hän sitä leipoi tai sitten vain makasi siinä. Aivan pienenä pentuna se löysin kai emon kaipuussa minun hiukseni ja nukkui pitkään pääni vieressä.
VastaaPoistaTosiaan, leipomistahan se onkin, kun Ruusa jauhaa jotain etutassuillaan.
PoistaMitähän hommaa se oikein siinä tekee?
Niin ne hoitavat meitä.
VastaaPoistaMeidän kisu istuu/loikoo illat sylissäni vasemmalla olalla. Siinä sitten yritän katsoa telkkua milloin yhdellä silmällä kisun takaa ja millon kisua pois edestä siirrellen. Sitten hän laittaa kehräyskoneen päälle ja ihana unettava tyytyväisyyden hyrinä tayttää huoneen.