KATINHÄNNÄN KISSARUNO

Samalla kun laitan kuvia siitä kuinka kissat ihastuivat kirjastokoriini, kun se kerrankin oli tyhjänä, kirjoitan tähän mukaan Raahen Joululehdestä 2013 Veikko Rauhalan mainion kissarunon. Liekö totta? Hauska se ainakin on ja todistaa, että kissa löytää aivan ihmeellisiä paikkoja katsella maailmaa.
Katinhäntä on Raahessa paikka kirkon alapuolella. Ja Pekkatorilla sijaitsee runon henkilön Pehr Brahen pronssinen patsas.


Asui Raahen kaupungissa      

muinoin uljas poikakissa
nimeltänsä Molli Jori
reviirinään Pekkatori.

Emäntänsä oli fiini
vanharouva Mandeliini.
Rouva Jorin kasvatti
hyviin toimiin opetti.

Illoin soitti grammaria
säveliä kaihoisia.
Sieltä savikiekoltansa
nimen sai hän kissallensa.

Usein Jori kuljeksi
torin suuntaan samosi.
Ihanteenaan oli täällä
uljas herra paaden päällä.

Raahen Pekka saapasniekka
kupeellansa suuri miekka
Ruotsi-Suomen sankari
sielt' kaupunkiaan katseli.

Ylhäisellä paikallaan
seisoi kreivi mahdissaan
pronssinenpa oli takki,
pronssinen myös sulkalakki.

Kerran elokuisna yönä
ihailu taas oli työnä
Molli Jori kissalla
siellä torin kulmilla.

Hämmästyipä kissa kovin
kuluttua öisen tovin
korkealla paadellaan
patsas puhkes' puhumaan.

Tervehtien vierastansa
kreivi kertoi tunnoistansa:
-Yksinäistä oli täällä
aina seistä kiven päällä.

Vanhan rouvan kasvatti
pronssiherraa lohdutti:
- Upeahan paikka tuolla
raahelaisten yläpuolla.

Tuonne taakse kukkuloiden
sekä meren aaltoin noiden
saattoi herra nähdä vaan
mahtavalta paikaltaan.

Kreivi tuosta kertomahan
ongelmansa aika pahan:
-Ojelmuksen suuntain vain
ei jalustalta näe lain.
Miten Pattijoen kansa
siellä hoitaa peltojansa.
Kuinka karjalauma kulkee
kuinka piika portin sulkee.

Siispä herra ylhäinen
esitti nyt toivehen.
- Kissansilmät avun toisi
takasuuntaan nähdä voisi.

Niiden kiilukatsehella
kreivi saisi tarkastella
sinne suuntaan selkäpuolen
ilman vaaraa noidannuolen.

Niinpä sitten usein nähtiin
taivaan syttyessä tähtiin
mustan kissan hahmo täällä
Pekka-patsaan olkapäällä.

Tottako ois' sanat moiset
ratkaiskoon sen aivan toiset.
Vai olisiko lorut noita
vain "katinhännän" tarinoita!