Tämä oli Ruusalle hirvitys!

Kissat ovat yleisesti hyvin uteliaita. Ainakin minun Ruusani. Uskon, että kun hän kuuli hurjan koneen ilmestyvän pihamaalleni, hän hyökkäsi kamarin ikkunaan sitä ihmettelemään. Ja ulos tultaessa lähti sen tekemisiä heti tutkimaan. Häntä oli pörhössä. 

 

Tien vieressä olevan koivun pelkäsin olevan keskeltä laho, näin sen yhdestä sahatusta oksan  tyvestä. Ei se niin paha ollut, mutta tuossa se nyt maassa on. Eikä se ainoa koivu pihalla ole. Kesäkahvila edessä on kaksihaarainen iso koivu vielä. Se onkin Ruusan lempipuu, jonne kiivetessä hän näyttää vieraillekin kiipeämistaitojaan. Monesti se on toiminut myös pakopuuna, jonne hän kiipeää vaaran uhatessa, kuten metsästyskoirilta, jotka kulkevat vapaana usein tuossa metsätiellä. Tosin itse metsästäjä tulee pelastamaan Ruusan kiipelistä vieden koiransa pois. Tai minä olen ajanut tungettelijan pois ja Ruusa lasketutuu kiltisti puusta pois. Ruusa tykkää kiipeilystä. Mitä korkeammalle pääsee, sitä ylpeämpänä hän katselee sieltä.