Voisko puhua sukupolven vaihdoksesta. Ei aivan. Mutta itse emäntä muutti kaupunkiasuntoon ja poika muutti vuorostaan taloa isannoimaan. Hän toivoi, että Ruusa jäisi hänelle kaveriksi. Tottakai se oli Ruusallekin parasta. Onhan hän talon ja koko pihan, ruusutarhan paras vartija ja armoitettu valtias siinä roolissaan. Hän kuolisi jos pitäisi muuttaa kerrostaloasuntoon. Joten ilahduin kovasti, että poikakin tykkää Ruusasta ja on tullut tutuksi monien vierailujen aikana.
No tuosta vaihdoksesta... Poika remontoi paikkoja, mutta puutarhasta hän ei vielä paljoakaan ymmärrä, joten käyn silloin tällöin hoitamassa puutarhaa.
Mutta arvata voi mitä Ruusan tunnoissa liikkui, kun tulin viikon päästä taloon ja aloin häntä halailemaan, ikävä kun on. Hän hyppäsi sylistä pois ja käänsi minulle selkänsä. Että osaa kissa näyttää loukkaantuneelta. Tosin hän yöllä hiipi viereeni kehräämään. Joten eiköhän kaikki toimi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!