Olen kirpputoreilta katsellut tuollaista lemmikkieläinten kantokoria. Ei ole löytynyt. Tuntuu, ettei kannata ostaa, kun en noita karvaystäviäni aio kuljetella. Tämän kerran kuitenkin.
Naapurista sitten sainkin lainaa tällaisen koirien korin. Sitähän kissani haistelivat suurella mielenkiinnolla.
Ja löysivät siitä uudenlaisen leikkipaikan.
 |
| Hei, mikäs tämä on? |
 |
| Majuri ei ole rohkea, mutta hän haluaa aina omistaa. |
 |
| Tää on mun! |
 |
| Aina sää oot niin olevinaan! |
 | ||
| Tää on MINUN! |
Joo-o. Mutta annas olla kun tulee huominen! Surullista, mutta tarpeellista näissä olosuhteissa. Vien ne huomenna leikattavaksi.
Nyt on pakko kertoa yksi tarina, jonka kuulin opintomatkalla.
" Tyttö löysi kaapista pullon ja aukaisi sen. Pullossa olikin henki, joka sanoi, että saa toivoa kolme kertaa.
No. Tyttö toivoi itsensä prinsessaksi. Hän tuli. Tyttö toivoi itsellensä komean linnan. Hän sai sen. Tyttö katsoi kissaansa ja toivoi siitä puolison itsellensä. Kissa muuttui uljaaksi prinssiksi. Oi kuinka prinsessa oli onnellinen! Prinssi kuiskasi vihille mentäessä hänen korvaansa: - Muuten hyvin, mutta voit ehkä katua sitä, mitä teit minulle kun tulin sukukypsäksi." ...plääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!