Majuri on iso poika!

En tiedä, voiko Majurista käyttää nimeä kolli. Eikö kolli ole vähän kuin lehmillä sonni, siitoseläin. Tätä ei valitettavasti minun Majurini ole, niin upea kuin hän sellaiseksi näillä kulmilla olisikin.

Yleistä on, että poikakissat kasvavat tyttökissoja isommiksi. Nyt Majuri painaa kolme kertaa niin paljon kuin Ruusa. Majurilla tosin on lyhyemmät karvat, kiiltävät ja muutenkin karvoitus on muuttunut pennun ruskehtavasta sysimustaksi. Ruusan karvoitus on jotenkin pehmeämpää ja ehkä pitempää. Mitähän geenejä lie kantaa?

Majurin silmät eivät ole turkoosit. Se on salaman virhe eikä sitä voi korjata punasilmäkorjauksella. Edelleen minulta puuttuu kuvankäsittelyohjelma. Mutta tässä Majurin vatsaväritys. Aika hauska!

Muutenkin Majuri on isomman kokoinen. Onneksi hän on sellainen höyli lössö. Yleensä se on Ruusa, joka käy veljensä päälle, ei pelkää kokoa, ja Majuri saa kuritusta. Ja edelleen Majurin pitää saada 'tissiä' noin kerran päivässä. Hän naukuu surkeasti syliini, etsii kainaloni, lutkuttaa ja kehrää onnellisena. Tosin olen oppinut käyttämään jotain vanhaa vaatetta suojana, ettei iho ihan raapiutuisi. Se vaate tulee märäksi. Sallin Majurin suorittaa päivän meditaationsa 5-10 minuuttia. Sitten hän käpertyy syliini tai hakee nukkumapaikan muualta ja on tyytyväinen. Eläinlääkäri tuumasi, että hän on ollut liian pitkään emonsa rinnalla eikä sen vuoksi pääse tavastaan irti. Minä taas pelkään, että jos väkisten kiellän häneltä tuon pienen ihanuuden, hän häiriintyy.

Olen nähnyt myös miten Majuri saalistaa. Hän odottaa kiltisti, kunnes Ruusa tulee metsästä saalis hampaissaan. Silloin hyökkää Majuri, vie saaliin, pitää sitä omanaan ja murisee Ruusalle. Ruusa luovuttaa. 

Näinhän siinä sitten ehkä käy. Majurista tulee laiskan letkeä sylikissa, josta Ruusa-siskonsa huolehtii ja jolle saalista kantaa.

Tässäkin yksi lutkuttava kissa, jo kolme vuotta. Harmi kun musiikki on päällä, emmekä voi kuulla sitä lutkutusääntä ja kehräystä.