Mustaa kissaa, kuten Majuria, on vaikea kuvata niin että kasvojen herkkyys ja ilmeet näkyisivät. Ruusassa ne näkyvät helpommin. Vaikka huomaan, että käteni ei enää ole varma kuvaushommissa, tarkkuus kärsii, niin jokin herkkyys kuitenkin säilyy pikku-Ruusan mietteissä, kun hän katselee ikkunasta ulos.
- Tuossa nuo linnunrääpäleet taas nokkivat noita leivänmuruja.
- Jos minulla olisi siivet, niin ette kyllä siinä nokkisi. Antaisin sellaista kyytiä, että höyhenet pölyäisivät ja vain kynnet jäisivät permannolle. Arvatkaas mihin muu menis!
- Mahtailevat noilla siivillään. Ja räkyttävät.
- No joo. Naapurin Emma tuolla taas hiippailee. Lihava kuin mikä ja aina on kyttäämässä, että jos verannalla sattuisi ruokaa olemaan.
- En tykkää siitä. Kauhea monkuja. En kyllä jaksa kuunnella. Ja mahtailija. Väittää että tämäkin on hänen reviiriään, että on ollut jo monta vuotta.
- Pennuiksi meitä nimittelee. Itte oot vanha akka!
- Aurinko!! Miksi se on noin kylmä nyt. Muistelen, että se oli joskus lämmin. Miksi se ei vois olla aina samanlainen? Miksi se ei aina ole?
- Jukra. Joskus tuo piha oli toisenlainen. Miksi se on aina kylmä ja valkoinen? Mihinkähän tämä maailma on oikein menossa?
- Jotenkin muistan, että ihan lapsena maailma oli kauniimpi. Ja hauskempi. Sitä vain hyppeli tuolla sinne tänne. Nyt kun yrittää, niin on rähmällään syvällä jossakin kylmässä valkoisessa.
- Olispa vielä pieni!
- Kuule emäntä. Miksi minun pitää tulla isoksi? Ja miksi minun pitää pissata lumeen? Ja missä ne ihanat harmaat paistit ovat? Miksi minulla ei ole siipiä? Olisinpa haukka.
- Räyh! Nappaisin kaikki pikkuiset lentävät, jotka minua on aina kiusanneet ja ilvehtineet, kun en saa maasta niitä kiinni.
- Olisin maailman pelottavin ja suurin haukka. Tarttuisin tuota Emmaakin kynsillä turkkiin kiinni ja nostaisin ilmaan ja näyttäisin sille, että missä se minun reviiri on! Ja lentäisin ja puottaisin sen tuohon lampeen ja nauraisin päälle.
- Kyllä oppisi olemaan hiljaa!
- Eihän sitä tiedä mitä ihmeitä tässä vielä tapahtuisi. Jospa odottelisin. Jotain ihmeellistä on kyllä ilmassa.
Cats Musical 'Memory'
Hei,
VastaaPoistaRuusalle terveisiä. Meillä Maija-kissa kovasti katselee ikkunasta ja väkättää talitinteille. Tarhassa taas Maija hyppelee ja yrittää saada tintin kiinni, onneksi ei kuitenkaan onnistu. Syvä lumi on esteenä ja linnut ovat viisaita ja istuvat ylhäällä omenapuun oksilla.
Aamulla piti viedä ruokakin terassille, kun siihen niin lämpimästi aurinko paistaa, eivätkä kissat inahtaneetkaan sisälle. Ottivat ruoan ilomielin siihen vastaan.
PoistaSe on kevättä!
Voi noita kissan päiviä:) Kunhan lumet sulavat, niin meidän kisut eivät tule edes nukkumaan sisälle, vaan nukkuvat ulkotuoleissa.
VastaaPoista