Majuri Mallusen metkut

Olipas aikamoinen herätys tänä aamuna kello seitsemän aikaan! 

Joku kamala otus noin 4-kiloinen hyppäsi vatsani päälle että mätkähti! Kyllä säikähdin hereille. Majurihan se oli.

Mistä kumman ihmeestä hän oli yhtäkkiä päättänyt moista? Väärään kellon aikaan? Ja vieläpä hypätä tuolla tavalla! Ei hän ennen ole tuollaista harrastanut, ehkä joskus ihan pienenä. 

Kuvassa on juuri sellainen anovan odottava ilme, johon herään yleensä aamulla. Majuri istuu työpöydälläni ikkunan edessä ja katsoo alas vieressä olevaan sänkyyn milloin emäntä herää. Sitten hän varovasti tulee luokseni. Minulla on sängyssä sellainen kulunut vanha yöpaita ihan häntä varten. Laitan sen kainalooni ja siihen tämä Mallunen asettuu sitä lutkuttamaan, kynnet hieroovat patjaani siellä alla. Majurin onnen hetki olla siinä lähellä kun silittelen häntä. Ei hän tarvitse sitä kuin noin 10 min. Sitten hän nukahtaa tai lähtee ulko-ovelle päin.

Mutta nyt kyllä tempun teki!!! Olen nykyään saanut ihmeen rauhassa nukkua yöt. Majuri nukkuu yleensä olohuoneessa omalla tuolillaan ja Ruusa sänkyni jalkopäissä. 

Onkohan tuo kevään juttuja? Odotan todella lämpimiä öitä. Kissat saavat totutella luonnolliseen yöelämäänsä ja olla yöt ulkona.

Ajoin aamulla Majurin pois sängystäni tuollaisen tempun jälkeen. Kyllähän hän hiipi sitten anovana ja anteeksi pyynnellen, nuoleskeli ja puski minua, joten piti antaa yöpaita hänelle. Nukahdin uudelleen. Heräsin kamalaan kolinaan parin tunnin päästä. Majuri oli pudottanut kivikupin ikkunalaudalta lattialle. Nähtävästi jahdannut jotain itikkaa.

Mutta ihana tuo Majuri muuten on. Tässä vähän lisää kuvia hänen kärsivällisistä ja lempeistä kasvoista:

Mitä kuuluu Marulle? Marussa on jotain yhtä hölmöö, kömpelöä ja kärsivällistä kuin Majurissakin.