Oli eilen illalla niin komea kuutamo, että läksin sen valossa viemään roskia perukkamme yhteiseen lajittelupisteeseen 300 metrin päähän.
Majuri ja Ruusa huomasivat jälleen lähtöni ja katselivat perääni. Kutsuin heitä, että tulkaa mukaan vain. Ja he tulivat. Jo toisen kerran tuollaiselle iltaretkelle läksivät pienet karvanaamaystäväni mukaan roskanvientilenkille. On mukava katsella heidän lenkkityyliään. Välillä jäädään jahkailemaan, haistelemaan ja tutkimaan. Kumpainenkin. Kun kutsun, he juoksevat kilpaa saavuttamaan minua. Välillä he pinkovat ohitse hännät pystyssä, välillä jopa hännät pörhössä, kun niitä vielä jännittää lähteä kauemmaksi. Välillä he käyvät siinä jalkojen vieressä kiehnäämässä.
Niin mennään Vanhaan Kastelliin asti, jossa pihamaalla on monta rakennusta tutkittavana. Siihen he jäävät, kun käyn roskapaikalla. Ja sieltä ne jostakin luikahtavat perääni, kun kutsun. Nyt käytiin naapurissa jopa sisätiloissa. Kissatkin. Kuin kylässä ikään.
Ja pian mentiin taas kyläraittia. Kuu mollotti taivaalla ja ilma oli puhtaan raitis. Olipas mukavaa käydä yhdessä pienellä iltalenkillä! Se nukutti makeasti.
Kyllä kissat vain on ihania. Niinkuin tuo sinun tarinasi kertoo, seuraavat joka paikkaan ym. Meillä käy samoin lenkkireissulla. Ensin tulee meidän Rita-koira, sitten Matikainen ja sitten Mutikainen...
VastaaPoista