Vastaan haasteeseen...

Mollyn blogista Jonninjoutavaa löysin haasteen vastaakseni hänen kysymyksiinsä. Kiitos Mollylle huomiosta! 

1. Mikä on lempikukkasi tai koristepensas ja miksi.  

Minun kukkani on kielo. Oma äitini piti siitä myös, kertoi mistä niitä lapsena löysi, koska hänen kotiseudullaan se oli harvinainen. Kun muutin asumaan Linnalanperälle, sain pian tietää, mistä löytyy kieloja (täälläkin harvinainen villinä). Joten minulla on ollut joka juhannuspäivän rituaalina mennä metsään puron varteen poimiakseni kieloja. Nykyään poimin niitä niin paljon, että naapurin mummullekin riittää. Kun sain ensimmäisen poikani, eräs tyttöystäväni oli nähnyt mieheni menevän kielokimppu kohti sairaalaa ja oli heti arvannut miksi. Koulussa kerroin aina jännittävän kielotarinan, jotta lapset muistaisivat kuinka myrkyllinen kasvi on kyseessä.

Olen yhä enemmän kiintynyt suklaa-aroniapensaaseni, joka on vähän kituliaasti kasvanut. Jos se on tehnyt marjoja, niin linnut napsivat ne ensimmäiseksi. Viime vuosina olen pitänyt siinä verkkoa. Jotenkin se pensas muistuttaa minua siitä, kuinka mikään/kukaan ei kukoista ilman rakkautta. Ensi keväänä yritän siirtää sen parempaan paikkaan. Se on liian kuivassa ja aurinkoisessa paikassa kituutellut jo 10 vuotta. Sen marjat ovat tosiaan mehukkaan makeita. Mutta tottakai juuri RUUSUPENSAAT  ovat sydäntäni lähinnä nyt.

Kuvassa Tarja Halonen -ruusu eli Tarjan ruusu.

2. Jos olisit naispoliitikko, niin kuka ja miksi tai kuka maailmalla menestynyt suomalainen nainen on ihanteesi ja miksi.

Ihailen jokaista sellaista naista, joka ei tee politiikkaa pelkästään itsensä kunnian tai edes aatteen puolesta. Ihailen sellaista naista kuten miestäkin, joka tekee työtä ihmiskunnan puolesta vähän laajemmin pelkäämättä että joutuu leimatuksi tai jopa uhatuksi. Elisabet Gren ja Tarja Halonenkin on osoittautunut tällaisiksi, sekä Helena Ranta, joka on kohdannut ihmisen pahimman tuskan maailmalla ja tuonut sitä tietoisuuteen puolueettomalla lailla. Muuten en ole kiinnostunut politiikasta. Tosin olen ollut mukana lautakunnissa, mutta enemmän asiantuntijana kuin politiikassa mukana ollen.

3. Pidät kissoista, mutta onko se tavallinen lyhytkarvainen kotikissa vai sinisilmäinen puolipitkäkarvainen Ragdoll.  ( räsynukkekissa )

Ihailen kaikkea luonnon luomaa. En tiedä pidänkö siitä, että eläimiin kosketaan tekemällä heistä jotenkin enemmän kauniita tai erikoisia (esim. venäjän vinttikoira). Meillä kaikilla kuten eläimilläkin pitäisi olla arvostus sellaisena kuin luoja on heidät luonut. En oikein ymmärrä näyttelyperiaatettakaan. En oikein arvosta missikisojakaan tai yleensä kilpailua. Joten tästä johtuen arvostan ihan tavallista kotikissaa ja olen onnellinen, jos voin luoda heille sellaiset olosuhteet, että he saavat olla ja asua oman luonteensa mukaan.  Mutta ymmärrän myös sisäkissoja, jotka eivät tiedä muunlaisesta elämästä. He antavat koko sydämensä ja hoitavat ihmistä tehden kodin kodiksi. Ehkä se on yksi heidän suurista tehtävistään.

4. Voitat lotossa ja lähdet rentoutuslomalle Suomen Lappiin vai Kreikan saaristoon ja miksi.

Voisin yhtä hyvin lähteä molempiin. Olen jonkin verran kiertänyt Lapissa, vaeltanutkin siellä ja ihastunut luontoon kuten ihmisiinkin siellä. Olemme rikkaita, kun omistamme niin laajan mahdollisuuden kokea erilaisuutta Suomessa. Kreikasta pidän myös. Olen ollut perheen kanssa Korfulla ja yksin Ateenassa. Siellä tein retken Delfoihin ja sinne haluaisin vielä palata vähän pitemmäksi aikaa. Tosin minulla on siellä tuttuja, jotka kertovat muistakin mielenkiintoisista paikoista. Tunnen surua tavallisen kreikkalaisen puolesta kaikesta siitä mitä siellä nyt tapahtuu.

5.Oletko mieluimmin palkkalistoilla vai yksityisyrittäjä ja miksi.

Joskus nautin olla irtolaisenakin, eli nuorena itsellisenä tein aina sen verran jotain työtä (oppiakseni eri asioita), että sain matkarahat taas lähteä johonkin. Olin kulkurina 18 vuotta, eli toteutin lapsuuteni haaveen. Äitini kerran kysyi minulta ollessani 6-vuotias miksi haluaisin. Vastasin, että kulkuriksi. Ehdin myöhemmin opiskella jopa maisteriksi ja viimeiset 20  vuotta olin pysyvästi palkkalistoilla. Nyt kun jäin eläkkeelle, tein jotakin sellaista, jota merkonomikoulutuksen käyneenä aikoinani kirosin: -Ei koskaan yrittäjäksi. Nyt ymmärrän, kuinka tärkeätä sekin on ja tulee varmaan olemaan yhä tärkeämpää tämän maan tulevaisuudessa. Minäkin nyt eräänlainen yrittäjä. Tosin en tee sitä elääkseni tai rikastuakseni. Tai teen sitä henkisesti rikastuakseni ja antaakseni vuorostaan jotakin muille.

Joten....pitkästi taas tuli sanoja ja filosofointiani. En voi sille mitään. Kysymykset kirvoittavat mukavasti mieltä.