Kissojen mielipaikkoja

Varmasti jokaisella kissalla on omat mielipaikkansa. Usein se on talon miespuolisen päiväunilla ollessa hänen vatsansa päällä. Tuttua?

Minun kissani Ruusa ja Majuri eivät ole mitään kauheita sylikissoja (onneksi). Ruusa ei pysy sylissä ollenkaan. Kun otan hänet syliin halattavaksi, hänen pieni hento kehonsa kiemuroi pian pois. On vain eräs hetki, kun Ruusa kiipeää syliini, mutta kerron siitä toiste. Majuri katselee lattialla minua hyvin kiinteästi anova katse silmissä usein, kun istun TV:n ääressä ja kudon. Taputan silloin polveani ja hän hyppää syliin. Ei niinkään syliin, mutta lutkuttamaan jotakin paidan hihaani. Siis edelleenkin. Parin minuutin päästä hän rauhoittuu siihen kehräten ja pienet unet ottaen, mutta kohta häipyy joko tuolin alle matolle tai omalle tuolilleen nukkumaan.

Kuitenkin voisin sanoa, että Majurin mielipaikka on terassi, jossa hän jollakin silmällä pitää vahtia kaikesta mitä siinä pihalla tapahtuu. Vahtikissa! 

Ruusan mielipaikka on juuri se kamari, mihin ei saisi mennä, ja johon hän on oppinut ovet hiljaa aukaisemaan ja livahtamaan. Ja jos muistan laittaa oikein lujasti ovet kiinni ja kiellän häntä sinne menemästä (silloin kun näen), niin hän käpertyy sängylleni nukkumaan. Usein syntyy tappelu, jos Majurikin siihen änkee. Siinä sitten onkin vähän pulmaa, jos luovutan sen sängyni jollekin vierailleni ja he eivät siihen kissaa halua. Mutta oppii Ruusa senkin.

Suosituin paikka molemmilla on kuitenkin minun työpöytäni, johon olen asettanut heille viltin ihan heille maattavaksi ikkunan eteen. Siitä näkee myös maailman, mikä kissoille on aina tärkeä nähdä. Siinä he usein yhdessä hoitavat toisiaan ja nukkuvat. Mahtuvat siihen molemmat.

Joillakin ei ole sitä toista elävää...niin on nalle!