Kissat vaistosivat, että nyt tapahtuu jotakin poikkeavaa. Yksi päivä niitä ei enää päästetty ulos. Onpa kumma juttu! Aivan hätä tuli.
Autoon heidät kannettiin kuljetuskassissa. Heidän kaulaansa oli sidottu valjaat, joissa oli kissojen nimet ja tunnukset sekä emännän puhelinnumero. Kun matkalla pysähdyttiin, oli niistä helpompi kissoja ohjailla. Samperi kun se haittasi. Ei edes autossa saanut enää kulkea kuten halusi.
Kissat huusivat vuoron perään pari tuntia. Kunnes he katsoivat sen tarpeettomaksi, hiljenivät pikku hiljaa. Tuota autuasta hiljaisuutta kesti siihen saakka, kun kuskinkin oli tarve pysähtyä ja muonittaa sekä itseä että kissoja. Ensimmäisen pysäkin ympäristö oli kamala. Autoja viiletti parkkipaikan ohi tullen mennen. Kissat niitä säikkyivät niin, ettei edes ruoka maittanut. Ne raukat oli sidottu tolppaan kiinni, ei edes likainen ympäristö kiinnostanut saatikka sitten ruoka.
 |
| En tykkää ollenkaan. |
Tästä opittiin sen verran, että seuraavan pysähdyksen ajaksi käännyttiin pienelle syrjäiselle tielle ja etsittiin siitä parkkipaikkaa. Siellä kissat kylläkin innostuivat tutkimaan niin uteliaana ympäristöä, että ruoka jäi syömättä. Ei auttanut muu kuin laittaa kuivamuonaa heidän kuljetuskoriinsa, jota he kyllä sitten matkan aikana mutustelivat. Autossa jopa kissan maito maistui jo ihan hyvältä taas yhden huutamisen jälkeen.
Siis matkaan tarvitaan kaikilta matkaajilta runsaasti kärsivällisyyttä ja taukoja. Välillä meni aivan mukavasti, ihan tunteja sai kuski rauhassa ajella ja kuunnella musiikkia ja autoradiota. Kunnes taas surkea ääni kuului: -Tahdon pissalle.
Kissojen pissalaatikkoa oli takaistuimen jalkatilassa ja toimi oikeastaan ihmeen hyvin. Kun on pakko, niin kissat oppivat siihen tekemään tarpeensa autossakin.
Loppumatkalla kissat suorastaan antautuivat olotilaansa ja se matka sujui hyvin. Emäntä huokasi kyllä tosi syvään, kun matkan pää alkoi häämöttää. Kun vauhti hiljeni mutkaisella tiellä, vaistosivat kissatkin, että jotain uutta oli tapahtumassa. - Miu. Haluan nähdä ikkunasta enemmän missä ollaan!!!
Ihan pian, malttakaa vielä hetki!
Hyvinhän se menomatka meni, kyllä se siitä vielä paranee. Kissat tottuvat ja kun huomaavat, että mitään pahaa ei tapahdu rauhoittuvat ja ovat varmasti kotimatkalla hiljaisenpia.
VastaaPoistaHyvää kotimatkaa teille matkalaiset.
Terveisin täältä.......(tuo järvikuva on ihana, olisiko Torniojärvi Ruotsin puolella?)
Kiitos tuesta ja mukana elämisestä! Tosi on! Kyllä kissat rauhoittuvat varmastikin ja kotimatka helpompi, kun tiedän nyt enemmän. KUva on Korkearannikon alueelta, en vain muista nyt paikan nimeä. Ruotsi on siellä hyvin kaunista seutua.
VastaaPoistaSeuraavaksi jännitin, kuinka kissat kotiutuvat siskoni maapaikkaan...