Kulinaristi Majuri!

Joskus on ihanaa löhöä sohvalla, nutustella jotain hyvää ja katsella mukavaa elokuvaa. Juuri kun elokuva on jännimmillään, siihen tulee kissa!

- Mau! Mitä hyvää sinä syöt?

- Ai hyvääkö? Castello, valkohomejuustoa.

- Mau. Se tuoksuu hyvältä.

- Hyvältäkö?! Sinullekinko!

Toinen tuijottaa rukoilevasti silmiini.

Voi jukra mitkä silmät! Noinhan katsoo koira, kun se haluaa jotakin.

Mutta ei kissa!

(Tällaisia ei pidä sanoa ääneen, sillä Majuri on hyvin herkkätuntoinen.)

Ei kissan kuulu tykätä valkohomejuustosta.

Elokuvaan keskittyminen häiriintyy. Minkäs voit?

Joten kiinnostuin kissan mielihalusta. Niinpä laitoin palasen homejuustoa houkutteeksi pöydän reunalle.

Arvata voi, huomasiko Majuri sen.

Olipa kumma juttu! Majuri sieppasi homejuuston palasen ja söi makosiin poskiin. Ja tahtoi lisää.

Niinpä leikkasin vuoroperään herkkupalasen itselleni keksin päälle ja palasen Majurille ilman keksiä. Nautiskeltiin. Menetin elokuvan juonen hallinnan. Seurasin hassun kissani hommia.

Mielenkiintoista oli myös nähdä se, että Majurista löytyi tällainen kulinaristinen puoli. Sille ei päivällä kelvannut KiteKat, vaan piti päästä paremmille apajille.

Juustoveitsikin piti siepata ja nuolla!

Aina oppii lisää noista kissaystävistäkin!  Makuasioista ei voi kiistellä. Siinäkin ollaan persoonia!

Tämän kissan herkkua on näköjään tuorekurkku!

Kissat joulukuusta riisumassa

Tuli loppiainen! Kotona verannalla oleva kuusi on jo alaoksiltaan riisuttu. Tonttuja, enkeleitä ja olkitöitä on siellä täällä pitkin lattiaa. Mutta ei sen enempää. Kissat olleet asialla.

Mutta auta armias, kun tultiin loppiaisena kylään ja siellä oli helpompi päästä kuusen kimppuun.

Hei! Mikäs siellä lattialla kilisee? Aha! Majuri leikkii joulupallon kanssa.

Se oli turhan pieni pallo, mutta tuon kun tuosta saisin!

Jaha! Minäpäs riisun kuusta myös. Tuo kiiltelee ja keikkuu mukavasti!

Ja tuolla kyllä annan kyytiä! Miksi se ei lähde irti?

 Ja pitkin iltaa kävi aikamoinen heilutus kuusen oksilla ja kilinää pitkin lattiaa.

Sitten alkaakin jo arki. Hiirien pyynti ja reviirin haisteleminen.

Ei se kyllä oikein innosta, kun maa on niin kurjalla kuralla!

Hyvää arjen alkua kaikille kissoille ja hyviä hiirenpyyntireissuja!

Kumma, että kissat eivät huomanneet yhtä juttua. Kiivetä puuhun!

Siinä käy näin!

Ruusa röörejä putsaamassa

Tämä juttu on tapahtunut jo pari kertaa aiemminkin. 

Nimittäin aloin ihmettelemään, miksi hellan päällä oli tuhkamurusia? Sitten kerran kuulin hellan vaiheilta rapinaa ja menin katsomaan. No eikös mitä! Tästä kolosta uuniluukun päältä Ruusan häntä näkyi vain, kun hän livahti tutkimaan uunin röörejä! En ehtinyt tuolloin kameraan tarttua, enkä nytkään tuota häntää kuvaamaan, mutta jotakin tuli kameran haaviin. Tässä aukko, mistä Ruusa meni sisään.

Ja kohta näkyi toisesta rööristä pää ja koko kissa. Siinä se ihmetteli mihin tultiin ja mitä seuraavaksi voisi tehdä.

Sitten Ruusa vielä haikaili, että jos hyppäisi tuonne oven takana olevalle ylähyllylle, missä pidän yrttirasioitani. Vedin henkeä, että ei! Sillä sieltä olisi tulleet jotkut laatikot ryminällä alas ja yrtit pitkin lattiaa. Niin ahdas se paikka olisi ollut. Katselin henkeä pidätellen, kun Ruusa aloitti jo ponnistusta. Mutta sitten hän järkeili kuitenkin, että ei onnistu.

Joten Ruusa otti vähän käpälillään luukun alta tassuilla otetta ja hyppäsi hellalle. Onneksi hella ei ollut kuuma. Uskon, että Ruusa ei olisi silloin tullut muutenkaan lähelle hellaa tai uunin luukkua, saati sitten rööriin mennyt. Ei se niin tyhmä ole. Mutta nokiset tassun jäljet jäivät seinään.

Joten arvata saattaa millainen on neidon turkki tuon nuohouksen jälkeen. Sieppasin hänet kouriini ja nakkasin ovesta pihamaalle. Pesköön siellä itsensä puhtaaksi!

En tosiaankaan ole koskaan pessyt kissaa. Onko joku? Tällä videolla kuitenkin kissan emäntä sanoo, että hänet täytyy pestä, koska kissa ei pese itseään. Höh! Mitähän Ruusa olisi sanonut tuollaiseen?

Kissojen kiusaksi

Kissat ovat joulun ajan olleet vähän kiusaantuneita ja hermostuneita. Arvaahan se, kun tonttuja ja kaikkea outoa on ympärillä, enemmän ihmisiä ja kaikenlaista häikkinää joulukuusesta kinkunjätöksiin asti.

Eikä siinä kaikki, vaan kun on sellaisia vieraita, jotka ovat hyyssänneet ja höpöttäneet ja sylissä on pitänyt olla tuon tuostakin. Hyvin on kuitenkin kestetty.

Majuri-rukka alistui jopa tonttuilemaan!

Ruusan joululahjalaatikosta löytyi tällainen härveli, joka sai matkia kuulemma naapurin Emmaa. Ja kyllä Ruusa antoikin tälle turkispätkälle kyytiä. Se on melkein jo poikkipurettu.

Ruusalle ei kelvannut tämä vispikerma, kun siinä sotkeutuu posket, mutta Majuri ei voinut vastustaa.

Ei ihmekään! Kissoille on tehty ihan oma joululaulu: On kova homma olla kissa joulun aikaan!
Hard to be a cat at Christmastime

Hyvää Joulua 2013, sanovat Ruusa ja Majuri!

Kissat elävät elämäänsä ja ihmiset omaansa. Välistä löytyy ihana yhteys ja yhtä ihana ymmärtämättömyys.

En nyt rupea kertoilemaan niistä seikoista, joita en aina ymmärrä, toisten!

Annan kissojen kertoa kaikille kuvin joulun toivotukset!

Ollaan hyviä toisillemme!

Otetaan vastaan mitä tuleman pitää!

Ja otetaan elämä rennosti!!

Saalistaja ja ryöväri tuvassa!

Kun kissat ovat ulkona, kutsun niitä silloin tällöin sisään. Kun muistan. Tai kun kuulen, että Ruusa iskee pienet tassunsa verannan ovea vasten. 

Nyt tulla livahti Ruusa sangen ovelasti sisälle ilman, että tervehti minua ollenkaan. Keittiön puolella livahti. Siellä alkoi pienet tossut vipeltää. Menin katsomaan. Ruusa oli tuonut vielä elävän saaliinsa tuvan matolle ja sillä leikki. Samperi, kun ei jo purtu hiiri löytäisi piiloa, jäisi sinne ja alkaisi haisemaan, kuten on joskus käynyt!

Sieppasin pöydältä kameran ja seurasin tilannetta. Ja olisihan minun pitänyt arvat! Kodissana asuu ryöväriluonne!

 

Hiiri ei ole järin lihava, mutta maukas metsähiiri. Hotkaise se jo, Ruusa!

Sillä...suuri ryöväri vaani pöydän alla!

 

No niin! Hiiri karkaa jo! Ja silloin ryöväri hyökkäsi. Kamera ei ehtinyt mukaan...

...kun ryöväri iski ja hiiri hampaissa murisi valtavasti!

Vähän aikaa siinä tuijottivat toisaan; saalistaja ja ryöväri.

Kunnes ryöväri alkoi maistelemaan hiirtä...

...ja sisko tyytyi osaansa vähän korvia luimistaen.

Ihmeellinen on kissojen maailma. Niin kiltti ja laiskan letkeä kuin Majuri onkin ja Ruusa vilkas ja utelias, hyvä pyytäjä, niin veli saa mitä haluaa! Sitkeän itsekäs on Majuri, ei uskoisi!

Mutta miten ihmeessä tämä homma on mahdollista!?

Kissa tykkää lumesta

Kissoille viheliäisintä on sade ja märkä maasto. Eivät mene mielellään ulos.

Voi ihanuutta kun routa jämeröi maan ja pikkuinen lumi sataa siihen päälle. Tuoksuukohan lumessa ne kaikki jäljet vähän voimallisemmin?

Joten taas on se aika, että kissat törmyyttelevät ulos vähän joka ovesta. Pitää olla varuillaan kun ovissa kulkee.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

toivottavat Ruusa ja Majuri kaikille kissaystävilleen. - Asumme hyvissä olosuhteissa tässä maassa.