Kaikenlaista kissa-asiaa tässä purkanut. Vielä on yksi. Se viheliäinen matokuuri!
Annoin jo aikaisemmin Majurille Mirrixiä, jonka hän huomaamattaan nieli. Sen mustassa turkissa kun näkyy niin selvästi nuo tihulaiset, pienet valkoiset madot (muistuttavat valkoista riisiä, kissanheisimadon jaokkeita). Minusta tuntui, että ne loppuivat. Tai ei ehkä sittenkään.
Juttelin apteekissa noista. Farmaseutti meinasi, ettei Mirrix oikein riitä ulkokissoille. Pitää olla vahvempaa. Ok. Olen ennenkin sellaisia antanut, taisi olla Alixur viimeksi. Nyt päädyin kertalääkkeeseen Drontal vet. Lääkitys kun olisi päivässä selvä. Varmuuden vuoksi ostin toisenkin paketin, näin neuvottiin. Viikon päästä uudelleen.
Kun he tulivat aamulenkiltään monen tunnin päästä, päättelin, että ovat tosi nälkäisiä. Niihin annoksiin haarukalla jauhoin tämän Drontal-tapletin ja sekoitin hyvin ruokaan sitä entisestään hienontaen.
Kun kissat saivat sen annoksen nokkansa alle, oli vain yksi nuuskaisu, Majuri maistoi ja käveli pois. Ruusa nakkasi tassuaan ja sen selkälihakset värisi. Hän katseli minua ihmeissään, että mitä tuo emäntä nyt heille syöttää; myrkkyä?
Kyllähän minä selitin ihan rehellisesti, mitä varten siinä on outo haju ja mitä se on. Ei auttanut.
Molemmat kissat halusivat ulos.
Parin tunnin päästä he tulivat takaisin ja puolijuoksua menivät ruokakupille. Nähtävästi myyräpyynti ei oikein onnistanut. Näyttivät olevan nälkäisiä. Jopa nyt?
Eikä mitä. Majuri vähän maistoi, Ruusa nuuskasi.
Minä olin siinä välissä käynyt kaupungilla ja salaojatalkoon vuoksi ostin itselleni kiireisen ihmisen muonaa, kananrintaa. Huomasin, että Ruusa oli tuolilla sen paperia nuuskimassa. Hyppäsi jopa pöydälle, mitä kissani eivät tavallisesti tee. Siis Ruusa oli tosissaan nälkäinen. Mutta lääkeruoka ei maistunut.
Annoin säälistä heille matoryypyt (punaista luomumaitoa). Ja kyllä he litkivätkin, jälleen vuorotellen, kuten heillä on tapana.
Kun muuta ruokaa ei tippunut, Ruusa varsinkin näytti minulle närkästyksensä. Hän istui selin minuun ja oli korvat luimussa. Jälleen selitin, että muuta ei tipu.
Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että Ruusa söi annoksensa, pitkin hampain ja meni nukkumaan.
Mutta Majuri tollotti minua kysyvästi, kuunteli kyllä, kun taas selitin asiaa ja sitä kuinka lääke on ennenkin hänet parantanut. Majuri vain katseli minua vähän sen näköisenä, että 'eikö tuo ihminen ymmärrä'. Minähän olen jo kiltisti yhden kuurin syönyt. Se riittää.
Olisikohan noin? Ei hänen turkissaan ole mokomia valkoisia ötököitä näkynyt. Mistä me tiedämme kissojen maailmaa? Eikä tuo paksukainen näytä kyllä niistä kärsivän, on painava, pullea ja kiiltäväkarvainen. Lihaksiahan se vain on (öhöm), hän sanoisi. Mutta olen kyllä häntä vähän lihavaksi nimittänyt. Mutta jos minä annna liian vähän ruokaa, hän vipeltää naapurin navettaan omille apajilleen.
Niinhän siinä kävi, että Majurille piti antaa periksi. Nakkasin hänen ruokansa 'solokkuun' ja annoin ihan puhtaan lautasen. Kylläpä hän kehräsi hyvästi ja kyhnytti jalkojani.
Mitenkähän muilla toimii tuo matolääkitys? Mitä teen, kun tuo lääkitys pitäisi uusia?
Toi toinenhan oli hyvä, siinä oli monta vinkkiä :)
VastaaPoistaMatokuuri eli matolääkettä kissalle, se taitaa olla taitolaji. Ja minä olen siirtynyt pyytämään kissoilleni eläinlääkäriltä matolääkereseptin eli se lääke laitetaan kissan niskaan. Hyvä ohje on siinä lääkepakkauksen mukana ja sen ohjeita noudattaen matolääkkeen anto on helppoa ja melko vaivatonta niin minulle kuin kissoilleni.
VastaaPoistaTämä lääke on nimeltään Stronghold, tosin lääke on hieman tyyristä tai onko jos kissa saa siitä lääkityksen ja omistaja sielunrauhan.
Ohhoh! Onko tuollaistakin? Kaikkea he siis keksivät. Taidan pärjätä näillä konsteilla. Mutta kiitos vinkistä!
PoistaHyvää talvea kissojen kanssa!