Kun vierailen Oulussa, se on aina mukavaa piristystä kissoille. Näin kuvittelen. Kissat voivat tietenkin olla eri mieltä. Reilun tunnin ajomatka ei kuitenkaan aina ole yhtä mukava. Viimeisimmällä matkalla Majuri suorastaan ulvahti takapenkiltä korissaan. Ruusa istua killitti viereisellä penkilläni edessä. Tämä johtunee varmasti siitä, että olen ostanut Ruusalle oman kuljetuskorin ja Majuri saa asustaa vanhassa isossa. Uskon, että Majuri oli aika loukkaantunut jäätyään sinne yksin ja vieläpä takapenkille, koska mitään muuta tarvetta ulvahduksiin hänellä ei ollut.
Joka tapauksessa otan ne joskus mukaan ihan senkin vuoksi, etteivät unohda autokyytiä. Tosin Ruusa tulee minua usein vastaan postilaatikolle, jonka ääreen auton kanssa pysähdyn kaupungista tullessa. Silloin nappaan Ruusan kyytiin kotiportille asti. Viimeksi kun tulin autolla kotiin, hyppäsi Ruusa autoon ihan itse sitä lähemmin taas tutkimaan. Hyvä että pois sen sieltä sain. Joskus sille käy vielä köpelösti, jos erehtyy kyytiin minun huomaamattani.
Yleensä Oulusta tullessa päästän kissat pois koreistaan Tuomiojantien mutkassa. Sekin sen vuoksi, että he saavat tutkia autoa ja samalla katsella ikkunasta. Aluksi he tuppaantuivat syliini, mutta kun komensin heidät vihaisesti takapenkille, ovatkin he pysyneet siellä. Varsinkin Ruusa on jo ihastunut takaikkunalla köllöttelyyn maisemia katsellen. Mutta Majuri on rauhattomampi.
Kuten olemme varmaan kaikki oppineet, kissa ei koskaan nuku ihan yhdessä paikassa. Mutta vieraillessaan Ruusa tietää varman hyvän paikan, jossa hän saa olla rauhassa. Ja se on sauna. Varsinkin kun sitä on vasta lämmitetty, niin onpas lököset olot! Usein laitammekin sille jonkin liinan nukkuma-alustaksi, mutta arvanneehan se. Kissa asettuu siihen mihin haluaa.
Meillä oli ennen Iita-kissa, joka tykästyi saunaan, istui muiden kanssa jopa lauteilla eikä kavahtanut edes löylyjä. Viimeistään löylyjen lyönnissä muut kissat ovat livahtaneet saunasta hädissään pois. Mutta Iita nautiskeli siinä missä mekin! Taisi luitakin jo kolottaa. Hän kun eli yli 20-vuotiaaksi.
Uteliaisuuttaan Ruusa ja Majurikin työntävät nokkansa joskus saunaan ja kiipeävät jopa lauteille, mutta pian livahtavat pois. Saunan ovessa on alhaalla aukko, josta juuri ja juuri mahtuvat ulos. Hauskinta onkin seurata, miten siitä Majuri selviää. Nippanappa, kun oikein littanaksi hivuttautuu. Nykyään hän ei saunaan asti tulekaan. Nauravat hänelle, ylhäiselle kollille!
Olisi mukava lukea muiden kissojen saunakokemuksia!
Meilläkin James ja Omppu käyvät saunassa. Pois pitää joskus patistella, etteivät vallan läkähdy. Pentuna James hyppäsi kerran kiukaan päällekin. Oli vielä lämmitysvaiheessa onneksi, joten kivet eivät vielä olleet niin kuumia, että olisi aiheuttanut vahinkoa, mutta polttivat kyllä senverrran. että senjälkeen ei ole hyvpännyt. Kiva kun autoilutat kissoja. Meidän ei tule sitä tehtyä ja siten el-reissut ovatkin kurjia. Meillä on nyt viivi kissaa, kun tyttären kaksi kissaa ovat hoidossa tämän kuun ;)
VastaaPoistaOhhoh! Eivätkö pelkää löylyn heittoakaan?
PoistaMeillä Fanny melkein asuu saunassa, siis silloin kun sitä ei lämmitetä. Fanny-kissa on jo vanha ja haluaa ilmeisesti oman rauhan. Fannylle on sinne laitettu boksi ja siellä kissa viihtyy ja kehräilee, toki Fanny käy myös huoneissa ja tietysti ruokakupillaan.
VastaaPoistaMeidän ensimmäinen kissa kantaemo Sylvi oli joskus myös meidän kanssa löylyttelemässä ja muutenkin piti saunaa paikkana jonne voi mennä kun halusi omaa rauhaa.
Saunassa on lauteilla suojakangas eli kulunut pussilakana.
Ihana paikka varmaan Fannylle. Meillä vanhan talon sauna on yleensä kylmä, kuten kylpyhuonekin ja lämmön säästämiseksi minun on pidettävä noita huoneita kiinni. Varmasti muuten Ruusa siellä kulkisikin. Niinhän ne kaikki naiset, vanhanakin aikoina, löysivät saunasta rauhan. Usein viimeisenä siellä istuskeli ja nautiskeli! Ainakin minun äitini.
PoistaMeilläkin molemmat kissat tykkäävät nukkua saunanlauteilla, mutta eivät tule kylpemään. Neito oli sellainen, että oli koko lämmityksen ajankin lauteilla, mutta ei sitten, kun me menimme sinne.
VastaaPoistaAutoa ei kumpainenkaan hyväksy kulkuneuvoksi. Olisi pitänyt pennusta opettaa Tipi ainakin. Nanni on otettu vuoden vanhana löytöeläin kodista, joten sen opettaminen olisi ollutkin vaikeampaa.
Kyllä se olikin aika hankalaa. Vuoden vanhoja nämäkin oli, ennen kuin älysin, että ne voisivat joskus kulkea mukanakin jonnekin. Pikkumatkoja niiden kanssa harjoittelin. Kunnes oppivat olemaan pelkäämättä. Monet pitemmätkin matkat sitten sujuivat, kun pidin ne korissa. Itkiväthän ne vähän, mutta huomasivat ettei aina itku auta. Ja oppivat, että pääsevät vapaaksi, kun aika koittaa. Kyllähän kissoilla on oma pää.
Poista