Majuri on aivan liian herkkä kissa. Se on myös aivan ihmeellisen kiltti, nöyrä ja sopeutuvainen. Ruoka-asioissa se on melkein kuin koira. Ja oikea kulinaristi. En aina tiedä mitä sen kanssa teen.
Majuri vaistoaa asioita. Hän tietää, että Ruusaa ei sovi häiritä, vaikka hän onkin vallannut vuorostaan Majurin nukkumispaikan. Puolestaan Majuri kyllä vuorostaan valloittaa Ruusan nukkumispaikat, jos ei Ruusa ole paikalla. Edelleen he joskus nukkuvat vierekkäinkin, tosin harvemmin. Edelleen he sopuisasti syövät jopa samalta kupilta. Varsinkin maitokuppi on se, jossa otetaan vuorotellen 10 kielellistä ja vaihdetaan.
Ja Majuri vaistoaa, milloin minulla on jotakin oikein tärkeätä koneella. Hän makaa vieressä ja odottaa. Ehkä hän ymmärtää sanan 'odota'.
Mutta kyllä minua vähän surettaa Majurin ruokatottumukset. Hänhän söisi koko ajan!!! Kun itse syön, ja hän sattuu olemaan sisätiloissa, istuu pian edessäni kuolaava suurisilmäinen eläin katsomassa minua rukoilevasti. Siis kuin koira! Onneksi hän istuu hiljaa ja odottaa, ei nau'u, eikä tartu kynsillään sääreeni, kuten muuten, jos en tarpeeksi huomaa häntä, kun hän tahtoo OMAA ruokaansa. Hän ymmärtää, että nyt on edessä hmisen muona, jotain parempaa. Siinä pitää olla aivan erityisen kuuliainen ja odottavassa asemassa. Turkanen! Olenhan usein antanut hänelle palasen makkaraa, juustoa, pullaa, chipsiä, popcornia, homejuustoa ja pähkinöitä. Kaikki katoaa alta aikayksikön Majurin suuhun, ja kohta taas killottaa edessäni anovin katsein. OLEN KASVATTANUT KISSAANI VÄÄRIN! Olen joskus lukenut, että kissa tietää minkä verran syödä, koira ei.
 |
| Tässä yksi ele loukkaantumisesta, kun selkä on käännetty. |
Majuri on oppinut, että kun oikein intensiivisesti katsoo, voi saada jotakin todella hyvää, parempaa kuin kissan ruoka. Joskus työnnän hänet ulos, kun en voi kestää sitä katsetta. Silloin hän on eri toten loukkaantunut. Saattaa olla, että ei tulekaan sisään pitkään aikaan. Kissaani ei työnnetä ulos. Hän kun haluaa itse päättää milloin on ulkona, milloin sisällä.
Viime yönä tein myöhään koneella töitä, kun Majuri tuli siihen naukumaan. Hän tahtoi yölläkin ruokaa!! Kun naukuminen ei auta, hän iskee kyntensä sääreeni, eli tulee tosi liki. Potkasin hänet pois. Hän läsähti matolle odottamaan. Ja kohta tuli uudelleen. Silloin korotin ääntäni ja huusin, että ei ole tarkoitus syödä yöllä!! Kissa hävisi. Mutta kohta tuli luokseni aika äkäisellä naukasulla. Lähdin hänen jälkeensä. Nyt hän oli menossa ulos. Korvat luimussa hän meni edelläni ovelle, eikä hyvästellyt minua, kun oven avasin. Sinne jäi!
Hän mössötti minulle! Ihan selvästi. Aamullakaan hän ei tullut pitkään aikaan. Ja kun hän tuli, hän vähän ylpeän näköisenä käveli ruokakupilleen. Kun otin hänet syliini aamutervehdykseksi, kuten yleensä joka aamu, hän vain käänsi päänsä pois. Ei kehrännyt kuten yleensä.
Siis voiko kissa loukkaantua tosiaan tuollaisesta!?
Ihan totta, kyllä kissa loukkaantuu ja kissalla on hyvä muisti.
VastaaPoistaKyllä voi loukkaantua, kokemusta on. Minullakin on kaksi tällaista höpönassua. Molemmat kasvatettu aivan väärin. Jos Nanni ei saa haluamaansa ruokaa, se hakee lähimmän lehden, kirjeen tai jotain joka on paperia ja alkaa repiä vimmatusti sen reunoja. Pareisilput juoruavat, milloin Nanni asiat eivät ole hyvin. Tipi taasen tulee, jos olen koneella, hyppää syliin siitä tiekkaripöydälle ja jälleen syliin. Se kiertää niin kauan kehää, että on pakko lähteä antamaan jotain. Kyllä ne systemaattisesti käyttävät meitä hyväkseen, mutta kestettävä on :-DDD
VastaaPoistaLohduttavaa kuulla, että muillakin on tällaisia ihania huonosti kasvatettuja kissoja. Vaikka täytyy sanoa, että jossakin on onnistuttukin. Ei minun kissani revi verhoja eikä muutakaan, eivätkä liiku pitkin ruokapöytiä tai tiskipöytiä. Eivätkä huuda kurkku suorina. Saa ottaa syliin, ei purra eikä kynsitä. Pikkulapsikin saa retuuttaa kuinka haluaa. Ja vieraat ovat jotkut hyvin onnellisia, kun kissa hiipii heidän jalkopäihinsä nukkumaan. Ja ovat viimeisen päälle sisäsiistejä, eivät tarvitse hiekkalaatikkoa. Hm. Tässä puolustautuu kissarakastaja, joka ei ole välittänyt kasvatusneuvoista. Eihän maalla ennen kissaa millään lailla kasvatettu! Sieltä opit.
VastaaPoistaJa ne odotukset ovat korkealla. Yleensä, kun tulen autolla kaupungista, se on kissoille ollut merkki, että tuon kalaa. No enhän sitä aina tuo, kun ei sitä aina ole. Silloin ei kissoille meinaa tavallinen tuoka kelvata.
PoistaMeillä on ollut kissoja aina, myös koira. Nyt on kuitenkin vain kaksi kissa, kun koiralle tuli ajanpää ja piti nukuttaa pois. Olen kyllä sitä mieltä, että kissa on monipuolisemmasti kommunikoiva koiraan nähden, sanokaoon koiraihmiset mitä sasnovat. kaiiki eläimet ovat yksilöitä, niin myös kanat, joiden kanssa pelaan. Kun eläimelle puhuu ja on niiden kanssa, ne oppivat aika paljon asioita. Isäntä sanookin: ellei kana kakkis minne sattuu, nekin olisivat mamman sängyssä ;-D
VastaaPoista