Käännyin äkkiä ja otin kameran. Halusin ikuistaa kuinka tuossa käy. Ja kas kummaa! Majurilla on omat temppunsa.
Majuri: - Älä nyt suutu sisko hyvä, ollaan niin kuin ennenkin. |
Ruusa: - No enpä tiijä... |
- Oikeastaan tämä tuntuukin niiiin hyvältä. |
- Joo, just sieltä. Aah! |
Majuri: - Voisit sinäkin vähäsen. |
Ruusa: - No onpas likaset korvantaustat. Missä lie olet rypenyt? |
Majuri: - Kiitos, sisko rakas! |
Ruusa: - Muistinpas tässä veli hyvä, että tulit minun paikalle. |
Majuri korvat luimussa jo: - Älä nyt suutu. Eikö me voida tässä nukkua molemmatkin? |
Ruusa: - Minullakin on omat oikeuteni. |
Majuri: - Ei noita naisia ymmärrä kukaan! |
- Mutta sainpahan minäkin paikan. Krooh! |
- Eipä se kauaa viitsinyt minua hoitaa. Mutta olkoon nyt tuolla tämän kerran. |
Tässä kaksi äitikissaa hoitavat toisiaan
Niin tosiaan ihanat kissat, meillä tämäntapaista sattuu aika usein ja samoin se päättyy. Joku aina vie paikan, yleensä Pena tai Fanny.
VastaaPoistaIhanat ilmeet kisuillasi.....
Jestas miten on KAUNIS tämä kirjava Ruusa-neitokainen!
VastaaPoistaTodella upea väritys ♥
Kiitos, 'Ruusa punastuu...
PoistaKiitos myös, kun löysin blogisi ja voin tutustua eläinystäviisi!