Kissat ovat viihtyneet päivät pitkät yleensä ulkona, yötkin. Varsinkin Majurin nukkumapaikka yölläkin on ollut terassin rottinkisohva. Siitä se on pystynyt tarkkailemaan öisiä liikkujia ja vaihtinut näin pihapiiriä. Sen turkki on paksu kuin mikä eikä palele pienellä pakkasellakaan.
Nyt on Majurikin asettunut sisäteloille ja nukkuu omassa nojatuolissaan terassin oven vieressä. Se jos mikään tietää jo kylmän tuloa, vaikka ei nyt ihan vielä talven tuloa. Mutta ensimmäisenä pakkasyönä se haki tosi lämpimän paikan sohvalta tyynyjen joukosta sen aitovillasen viltin ja aah!
Ruusan paikkahan on yleensä minun sänkyni. Siinä oleva höyhenpeitto on varmaan sillekin lämmin. Mutta yhä vielä tilaisuuden tullen hän karkaa poikani kamariin. Sitähän on yritetty pitää kissavapaana, koska poikani, joka lapsene sieti hyvin kissaa, kolmeakin, niin nyt kun hän on poissa kissan lähettyviltä, alkaa jo nenä punoittaa.
Usein Ruusa löytyy jonkin nallen kainaloon käpristyneenä. Kai niistä löytyy lämpöä.
Silmät kertovat harmista, kun se emäntä taas tulee hakemaan häntä pois. Pah!
Pikkulapsia yhdessä eläinten kanssa on aina mukava katsella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!