Ruusaa etsimässä

Oli jo jälkeen puolen yön, kun aloin kaipailla Ruusaa. 

Usein käy niin, että kissat joutuvat teljetyksi joko kirppisaittaan tai kahvila-aittaan, kun suljen ovet. Kissa posottaa syviä unia jossain näkymättömissä siellä, esim. pöydän alla. 

Joten nytkin lähdin tarkistamaan aitat. Ei ollut Ruusaa siellä. Huhuilin häntä navetan vintiltä. Ei näkynyt.

Silloin silmiini osui tulipalon kaltainen kajastus metsän puiden lomasta. Ihan säikähdin siinä yöhämärässä. Jotakin syvän liekehtivän punaista hehkui puiden takana. Kun savua ei näkynyt, rauhoituin, mutta lähdin tutkimaan juttua. 

Sinnehän laskee aurinko. Se oli keskiyön auringonlaskun kajoa, tulipunaisena. Voimakas kajo näkyi aika tiheänkin metsän takaa. Juoksin sisälle ja noudin kamerani. Kissa unohtui. Rämmin pikkutennareillani aika syvälle metsään kamerani kanssa ihaillen näkyä. Kumma, että en kompastunut siellä. Jotakin sain kamerani haaviin, salaperäisen metsän ja auringonlaskun.

Kun tulin sisälle, löysin Ruusan täydessä unessa sänkyni päältä. Hän oli ollut kaivautuneena vasta tuuletetun täkkini alla. Kun oli tullut kuuma, hän oli kömpinyt sieltä pois.

Nyt tilaa emännelle, Ruusa!

Muita kissojen hassuja nukkumisia...