Kissani ihastuivat sinisievikkiin!

Koska muistan jokikisen kukan, mitä äitini joskus viljeli, niin olen sellaisia halunnut omaankin puutarhaan. Äidin ikävää...Yksi äitini kesäkukkasuosikkeja oli sinisievikki.

Sinisievikkiähän kutsutaan myös 'vauvan silmiksi', Baby blue eyes, Ruotsissa Prinssi Kustaan silmiksi. Ja kaunista sinistä kukissa onkin. 

Minä olen muulloinkin yrittänyt sitä kasvattaa, mutta huonolla onnella. Se on yleensä kärsinyt kuivuudesta. Nyt olen yrittänyt hoitaa sitä kunnolla. Niin kissanikin. Huomasin, että he änkeävät mielellään loikoilemaan juuri samaiseen penkkiin. Joten olen yrittänyt estää sitä harsoa käyttämällä. 

Eikös he makaa harson päällä! Sitten olen laittanut harson alle puulaatikkoa ja kaikenlaista telinettä.

Sekään ei ole auttanut. Kissat ryömivät jostakin aukosta sisään. Siis kukkapenkkin näyttää tällaiselta. Ja olen luopunut. He nimittäin kellivät siinä ja syövät sitä!  Syökööt loputkin! Jälki näyttää siis tällaiselta:

Tässä sain Ruusan kiinni ihan  verekseltään. Ei se tottele minua, katsoo vain kummasti ja iskee hanakasti hampaansa sievikkiin. En ole kuullut, että sievikki olisi kissojen kukka, kuten esim. mirrinminttu tai virmajuuri.

Siis rouskis ja maiskis! Nyt ajattelin, että katson, miten kukkasen käy. Onneksi olen kylvänyt sitä myös astioihin, joista ehkä löydän vielä sen vauvan siniset silmät.

Kuten myös yllätän usein Majurin siitä hyvin siihen liimautuneena ja änkkänä. En siirry pois!

Mitähän Marulle kuuluu kaverinsa kanssa?