Ruusan kuurupiiloa

Ruusa on pienestä asti tykännyt leikkiä piilosta. Usein olen jo vähällä ollut astua nopeissa liikkeissäni mattomytyn päälle, mutta onneksi tunnen tämän Ruusa-kissani metkut. Jos en muuten sitä huomaa, se menee piiloon.

Piilosta se leikkii kahdella tavalla. Yksi on se, että paras on piiloutua peiton alle, ettei emäntä vie häntä pois esimerkiksi väärästä huoneesta. Yksi huone on yritetty pyhittää ilman kissojen karvoja tai siitepölyä olevaksi. Usein huonolla menestyksellä. Ruusa on niin vikkelä livahtamaan ovista.

Toinen tapa on sitten se huomion kipeys. Jos en muuten häntä huomaa, hän kaivautuu vessan eteen olevan maton alle tai niin kuin nyt makuuhuoneen maton alle. Kyhmy matossa on merkki, että jos leikittäisiin vähäsen. 

Ohhoh, mikäs mytty tuossa? Jotakin näkyvissä. (Pitää rapata sormella)

Hui kauhea! Mikä siellä?

Hei, häntä näkyy vielä! (lisää rapsutuksia maton päältä)

Hehheh, muuten mukavaa, mutta noita teräviä saa varoa!

Mukava oli leikkiä kanssasi! Halitkin tuli annettua puolin ja toisin (vaikka Ruusa ei osaa halia, kuten Eemeli aikoinaan).

Hei nyt sitten taas, lähden tästä myyräjahtiin.

Kyllä niitä onkin, sellaisia isoja vesimyyriä. Yhden sellaisen kanssa Ruusa pujahti ovestakin sisään. Oli kai päättänyt, että sitä ei jaa Majurin kanssa, vaan halusi syödä ihan kaikessa rauhassa. Hyi olkoon, onneksi se oli jo kuollut eikä karannut mihinkään sohvan alle.

Kilpasilla samassa jahdissa olen nähnyt haukkoja ja pöllöjäkin. 

Tämä kissa tykkää piileskellä kassissa.