Majuria silittäessani pari viikkoa sitten, ihmettelin kovaa pattia selässä. Tunnustelin luita ja paikkoja vikaa hakien ensin luista. Majuri ei aristellut. Oli ihan ölövinnään.
Patti ei kadonnut. Sitten tuli hellepäivä. Majuri pötkötti reporankana terassilla eikä silmäänsä paljoa lopsauttanut. Ruokakaan ei maistunut. Patti selässä oli pehmentynyt. Kun nyt sain rauhassa kirkkaassa valossa tutkia mokomaa, niin huomasin yhden pienen pilkun. Oliskohan jokin hyönteinen päässyt puremaan? Ampiainen, kimalainen tai joku pahempi. Soittelin jo hädissäni eläinlääkärille ja kyselin tapauksesta. Jos Mujurilla on tulehdus. Eläinlääkäri lohdutteli, että jos se on pistospurema eikä ole kahta reikää (käärme!), niin odottaa vielä.
Meni pari päivää. Majuri söi ja kehräsi, mutta aristeli pehmennyttä pattiaan. Sitten näin kun hän ahkerasti pesi sitä. Paksu keltainen visva valui patista. Autoin häntä paperin kanssa ja laitoin pyyhkeen hänen alusekseen. Majuri oli puhkaissut patin ja mätä valui ulos. Juuri ja juuri hänen kielensä pääsi sitä nuolemaan.
Joten annoin Majurin itse hoitaa hommansa ja on nyt täysin kunnossa. Haava on hyvin parantunut.
Helpotus!
Kumpi voittaa? Käärme vai kissa?
Oih, aika paha paise. Onneksi parani, joskus niistä ei selviä ilman antibioottia. Meidän Herra Hermannilla oli kerran poskessa. Yritettiin hoitaa putsaamalla septidinillä ja bacibactilla, mutta ei parantunut. Oli pakko viedä lekuriin ja hän sai sieltä huuhdeltua vielä desilitran mätää. Hemmu sai kunniamainnan klinikan kilteimpänä potilaana :) Nöyränä antoi tehdä kaiken ilman mitään rauhoituksia.
VastaaPoistaEn usko, että Majuri ihan niin nöyrä, mutta kiltti hänkin on. Uskon todella, että se on Majurilla se parani ihan itsestään. Kirkkain silmin katselee, ulos ja sisään juoksee, kun sataa ja nälkä on kauhea, kun ei viitsi niitä myyriäkään pyytää tuolla märässä.
PoistaKyllä nuo karvaturrit ovat vain kumman tärkeitä...