Miten se kesä on mennyt, Majuri?

Majuri on syksyä kohden lihonut ja komistunut. Taitaa olla turkin paksunnosta talvea kohden. Mitäs muuta kuuluu, Majuri?

 - Ai kuuluu? Putosin puroon. Kas kun minulla on pesu vielä kesken.

- Miten sinä nyt sinne tipahdit?

- No kun loikkasin sammakon perässä.

- Etkö muistanut että sammakko tykkää vedestä? Sinä et.

- Oli mokoma niin ärsyttävän lihava.

 - Mikä sinun silmässä muuten on, harot sitä kovasti ja se rähmii.

- Taisi olla joku itikka, kun sitä kattelin, tuikkasi mokoma.

- No siltä näyttää. Kyllä se siitä paranee.

- Onko ollut hyvä saalistuskesä?

- No onhan noita lintuja ja myyriä ihan tarpeeksi.

- Vähän liikaakin. Olin tosi surullinen niiden kurppalasten kohtalosta.

- Lintuko ko lintu. Minulle ihan sama. En muuten koskaan enää tule sinulle lintusaalista näyttämään, kun päästit sen paksuimman karkuun.

- Se oli kurppaemo, minun ystäväni. Riittää kun popsit hänen lapsensa. Yritti raukka puolustaa poikasiaan.

- Mitä tuli siihen tielle.

 Kynnen välit vielä pitää puhdistaa, tarkasti joka väli.

- Hei, eikö tämä haastattelu jo riitä. On ollut kova päivä ja nyt väsyttää.

Kauniita unia, ystäväni! Olet sinä ihana kaveri! Vakituiset terassiasukkaat toden totta. Kissan viltti ja tyyny pitää olla joka istuimella ja sitten vaihtaa kun joku muu niissä istuu. Muuten saa karvoja takamuksiinsa. Mutta kissoja vartenhan tämä terassi on kai rakennettu.