Maitokupilla

Koska pikkukissani ovat navetassa syntyneet, siellä ensimmäiset kaksi kuukautta kasvaneet, he ovat saaneet myös päivittäin vastalypsettyä lehmänmaitoa. Päivänä jolloin hain ne sieltä, minulla oli mukana myös muovipullo, johon sain sitä samaa lehmänmaitoa. Näin kissoilla olisi jotain tuttua, kun ne tulivat uuteen kotiin.

Sitten ilokseni huomasin kesällä, että kaupan hyllyille oli ilmestynyt myös Hilja-maitoa, vanhanaikaista pastoroimatonta maitoa, täysmaitoa, ruskea purkki väriltään ja sitä ostin. Siitä leivoin myös kahvilapullani ja laitoin kermaksi kahville, nam. Mutta ennen kaikkea annoin sitä kissoilleni. He tyytyväisenä litkivät sitä kuin kotomaitoa ikäänkin. Jos annoin heille tavallista sinistä maitoa (joka kaupassa ei ole Hilja-maitoa), se jäi juomatta tai sitten oli hiekkalaatikolla kurakakka. Mitäs opimme tästä?

Minulla on kissojen ruokapaikka hellan ja puulaatikon nurkassa, keittiöpallin alla. Siinä se on aina ollut, en parempaa ole keksinyt.

Usein katselin, kun kissat söivät, vielä samalta lautaselta. Sulassa sovussa. Pyrinkin antamaan ruokaa, kun kumpaisetkin ovat paikalla. Ja yleensä he kutsuuni vastaavatkin, tulevat kamalaa kyytiä. Kutsuni on vanha kimeä kutsuhuuto: Gill,gill,gill!

Ja usein jäin seuraamaan niiden maitokupilla käyntiä. Nyt otin kameran käsiini. Kamerani ei ole mikään ensiluokan kamera, joten se on hidas, enkä onnistu näppäämään aina juuri tietystä tilanteesta kuvaa. Mutta ruokailu maitokupilla käy usein näin. Toinen litkii noin viisi kielellistä, sitten annetaan tila toiselle, sama viisi ja vuoro vaihtuu. Ihmeellisen kohteliasta! Välillä toisen odotellessa he vieläpä saattavat nuolaista toisen otsaa. Osaavatkohan ihmislapsetkaan noin hyvin toista huomioonottaa! Harvemmin.

Ruusa antaa tilaa Majurille maitokupilla.

Vuoro vaihtuu ja Majuri nuolaisee sisartaan otsalta.

Ja jälleen vuoro vaihtuu.

Näin varmaan maito maistuu paremmin ja ystävyys säilyy.

 

Sitten Majuri päätti antaa loput maitotilkat Ruusalle ja siirtyi nuolemaan puhtaaksi ruokalautasta.

Sitten vain päivälevolle! Emännän villatakki tuoksuu tutulle.

Tässä on todelliset kissanpäivät! Oikein herkkupöytä ja vapaana muutenkin. Tuollaista en tosin salli. Tiskipöydälle tai ruokapöydälle ei ole menemista! Tosin työpöydällä saa olla.