Tyttökissasta tuli ilman muuta jokin ruusuun viittaava. Kyllähän jo hänen turkkinsa väri vivahtelee tietyssä valossa ruusun vaaleanpunaiselta. Rosa-nimi on liian tuttu nykyisin pikkutytöillä, joten kaivoin esiin ikivanhan ruusu-nimen, eli RUUSA. Ruusa ilmentää myös tuollaista vanhan ajan matroonaa, edelläkävijää ja hoivaavaa naisen hahmoa, kuten pieni kissanikin on. Usein näen hänen huoltavan veljensä turkkia, pesevän hänen korvantaustojaan. Ja hän on ensimmäisenä ollut valloittamassa tilaa ja tutkimassa ympäristöään. Hänelle on tärkeää myös ruoka. Ensimmäisenä juuri hän tunnisti ruokakutsun ja tulee kuin myrksytuuli ruokakuville, kun kutsun; pshhh, pshhh! Veljensä kuikkuu jostakin, että mitähän nyt tapahtuu ja ilmaantuu hänkin kupille.
Poikakissasta tuli Majuri. Annoin junioripojan perheineen valita hänelle nimen. Pikku Ruusunnuppuni oli ehdottanut 'possua' ja siksi hän kutsui usein nytkin tuota poikaa. Ehkä Majuri, minkä nimen isänsä sitten valitsi, on pikkuisen vaikea vielä lausua ja muistaa. Macho-miehenalulle nimi voi olla hyvinkin osuva. Kyllähän hän selvästi osoittaa leikeissä kuka on johtaja, kuka saa saaliin ja kuka sen omistaa. Samalla hän on tuollainen mietteliäs ja pohtiva, kuten sotahommissakin nimitys annetaan osaavalle, viisaalle ja harkitsevalle tyypille, joka on ottanut rohkeasti paikkansa taisteluissa. Näin ymmärtäisin. Ja eiköhän tuossa nenänpäässä ole majurin merkkiin liittyvä nuolikin?
Jotenkin minäkin tunnen itseni reissumieheksi, ainakin henkisesti, kuten Tapio Rautavaara kissoinensa. Lempilaulujani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!