Kun alkujännityksestä on päästy, niin vilskettä on riittänyt. Olen joutunut poistamaan pöytäliinat ja herkemmät esineet ylemmäksi. Ovissa joudun liikkumaan tosi varovasti. Tänään meinasikin käydä jo pahasti, kun ovelle mennessä katsoin, että lattia oli tyhjä ja yhtäkkiä parahtikin kissa oven välissä. Onneksi ei mitenkään käynyt.
Vielä.
Mutta...
yksi kukkapurkki on jo lentänyt räminällä lattialle. Ja yhdet silmälasin sangat on pureskeltu. Ja pari epämääräistä lätäkköä on löytynyt. Ehkä syy emännässä, ettei lähtenyt heti hiekkaa vaihtamaan. Kaksi hyvästi syövää kissaa saavat siinä aikamoista jälkeä.
Mitä kamalaa tapahtui? kysyy Majuri.
Sisäkasvit maistuvat yllättävän hyviltä kissojen mielestä. Varsinkin aloet on purtu rikki ja osin palasiksi. Kuvassa bambun kimpussa.
Ja kukkapenkin liljat ovat pahoin kärsineet. Niiden hennot nuppuvarret kun tuulessa ovat niiiin mukavasti heilahdelleet. Kilvan on niitä tavoiteltu.
Ja niitä parkaisuja ja itkuja kuuluu silloin tällöin, kun intoutuvat tappelemaan. Ensin vain leikillään. Niinhän ihmislapsetkin. Sitten ottaa toinen liian lujasti kiinni. Kuten ihmislapsetkin. Ja parkuunhan se leikki loppuu. Kai ne kiljahduksella tarkoittavat, että 'tuo aloitti'.
Yksi viikko on hyvin selvitty! Ja sydämeen asti tuntoja kiinnitetty!
Voi somia pikkuisia kuinka paljon heillä onkaan vielä opittavaa että osaisivat kissoiksi elää.
VastaaPoistaKyllä niitä kissanpoikia on itsekukin aikoinaan poiminut milloin ikkunaverhoista ja milloin keittiön kaappien päältä tai raanuista seiniltä mutta hauskaa nauruterapiaa pikkuiset vintiöt ovat aina tarjonneet vaivan palkaksi.
No kyllä olemme saaneet monet makeat naurut kissojen hommista!
VastaaPoistaAnteeksi on helppoa antaa nämä kommellukset, puremiset ja kiipeilyt. <3