Majuri ja Ruusa olivat jo navetassa tottuneet olemaan kaksisten, kun pentueen muut sisarukset olivat jo haettu uuteen kotiin. Äitikissakin oli jo ehtinyt omille hiirenpyyntimatkoilleen, kun pienet jo saivat muuta ruokaa.
Joten nämä kaksi ovat nyt erottamattomat. Yhdessä he tutkivat maailmaa, yhdessä leikkivät, tappelevat ja syövät, näyttävät yhdessä taitojaan mm. puuhun kiipeämällä jne. Ja joskus näyttää, että yhdessä he käyvät pissallakin. He naukaisevat kutsuvasti kun toista ei näy. He hoitavat toisiaan, pesevät toistensä korvan taustoja ja nukkuvat sylikkäin.
Niitä ei ole paljoa ihmisen tarvinnut hoitaa. En kuule niiden koskaan 'itkevän' tai valittavan. Mutta kyllä he ovat oppineet, että ihmisten seurassa on turvallista ja hyvä olla. He kulkevat sinne, minne minäkin. Eivät he yksin pihallakaan viihdy.
Joten on heitä hupaista seurailla!
Leikkiä tämäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!