Myyrä hyökkäsi Majurin päälle!

On vietetty lokosia toukokuun päiviä!! Ihan ulkona oltu päivät pitkät, kaikki me, kissat, emäntä itse ja pieni pojantyttäreni. Ei tässä paljoa ole ruokaa ehtinyt laittaa, jotain pikaista, kevyttä, ulkona nautittu sekin. Kuten kissatkin.

Kissat eritoten ovat nauttineet olosta, jolloin ihmisetkin ovat pihamaalla, käyvät ilosta hieraisemassa jalkoja tuon tuostakin tai kurnahtelevat. Viihtyvät olla kotosalla. 

Eikä heidän näköjään tarvitse kauas myyränpyyntiin lähteäkään. Pentiöinään heillä on joku harmajanmusta suussansa, myyrää ja vesimyyrää. Tuntuu kuin ne tulisivat suoraan kissan suuhun. Ei kai  vain ruusujen juuria havittele. Eivät arvaa, mitkä vahdit pihamaalla ovat.

Pojantyttäreni kanssa olemme katselleet sitä hommaa. Olen yrittänyt selittää tytölle, kun hän suurin silmin katselee hommaa, että tämä on sitä luonnon kiertokulkua. Myyrä on kissan herkkua ja se on luotu niiden pyyntiin. Vähän selittelin, että mitäs myyrät tänne pihalle tulevat. Tyhmyyttään, sillä kyllä niiden pitäisi tietää.

Sekin on nähty nyt, että myyrä irtipäästyään jopa hyökkää Majurin kimppuun, puree nenän päästä niin, että isolta kissalta pääsee parku. Katselimme ihaillen rohkeaa myyrää. Se ei karannut, vaan hyökkäili tosissaan kissan päälle. Majuri oli vähän ihmeissään. En tohtinut päästää myyrää pinteestä, koska varmaan kissa oli jo loukannut sitä pahasti. Myyrä oli shokkitilassa.

Miten lie Ruusan ja myyrän kanssa. Hän on kamppaillut vähän isomman myyrän, vesimyyrän kanssa. Meille tuli näyttämään saalista. Ja makoisasti sen pureskeli.

Voi myyrät kiltit! Pysykää poissa tältä pihamaalta! Täällä asuu kaksi suurta petoa!

Kissoilla lököolot!

Kevät tekee mukavat kiireet kaikille tämän talon asukkaille! Siis talon asukkaita mm. kissat!

 

Pitkään aikaan ei ole Ruusan ja Majurin kuulumisista kirjoitettu. Heillä menee paksusti. Se ei tarkoita sitä, että he olisivat paksuja, päin vastoin, tähän aikaan laihtuvat. Mutta heidän henkinen olotila on varmaankin paksu. He ovat niin tyytyväisiä olotilaansa. Yleensä nuuskimassa pihan joka kolkkaa, varsinkin Majuri. Ruusa tosin tulee tervehtimään myös kaikki vieraat.

Pääasiassa he kulkevat lähipelloilla. Myyrä on usein hampaissa, kun näyttäytyvät. Yhden ainoa pienen myyränkolon löysin pihamaaltani. Joten ovat kissat tehtävänsä suorittaneet.  Majuri on saalistanut muutakin. Lintuja!! Olen emäntänä ollut siitä tosi surullinen. Ja vaikka kuinka hänet haukun, ei se näytä loppuvan. Olenkin nimennyt hänet murhaajaksi. Jos se olisikin tietoista, mutta kun se on vaistonvaraista eläimellä, ei voi mitään. Kuvittelen kyllä, että linnun täytyy olla vanha, sairas tai typerä, jos se joutuu kissan hampaisiin. Varsinkin Majurin, joka on niin kömpelö. 

Siis en voi heitä lukita sisälle. He ovat jo kuukauden ajan nukkuneet terassilla vahtien pihan tapahtumia. Eivät he juuri aikaa sisällä vietä, ei edes sateella. Se miksi he tupaan tulevat, on usein kysymys siitä, jos emännällä olisi jotain hyvää tarjota. 

Yhden jutun olen tehnyt ihan kissoja varten. Kun kirppisaitan pari alalautaa olivat huonon näköisiä ja osittain lahonneet, irrotin ne, ja laitoin tilalle leveämmän laudan. Siihen sahattiin kissalle oma luukku.

Tällainen luukku tehtiin ennen vanhaan aina vilja-aitan oveen, jotta kissa pääsisi sisään pitämään jöötä hiirille. Se oli heidän kunniatehtävänsä ja hyvin tarpeen. 

Kokeilin, pääseekö Ruusa siitä kulkemaan. Oitis hän ymmärsi mistä oli kysymys. Hyvin mahtui siitä kulkemaan. Luukku näyttää ahtaalta, mutta alareuna on auki.

Samperin kissat!

Kuljeskelin puutarhassani katselemassa ruusupensaiden silmuja, kun havahduin ihmeelliseen meteliin.

Kissat hyppelivät viereisellä hiekkalaatikolla, jonka olin päällystänyt vihreällä muovilla. Toinen kissoista oli piilossa muovin alla ja toinen hyppeli päällä. Muovi oli repeytynyt melkein pituudeltaan.

Tietenkin talvipakkaset ovat tehneet tehtävänsä muoville ja kissat sitä jatkaneet. Näin kun he ahtautuivat repeytymästä sisään ja muovi repesi entisestään.

Hauskaa heillä kuitenkin siinä oli, mokomat! Aina vain, he kuvittelevat, että tämä on heille tehty!

En kuitenkaan usko, että he alkavat ihan asioilleen tuolla muovin alla.

Ystävällinen kissa tuli kylään

Näiden neljän vuoden ajanhan on kissani Ruusa ja Majuri joutuneet raivaamaan reviirinsä tähän naapurin kissoilta, joskus kovankin tappelun koitoksella. Kissavierailijoita on ollut monenmoisia.

Tänä aamuna oli terassilla ystävällinen vieras kissa. Hän kävi muina miehinä maistelemassa Ruusan ja Majurin muroja lautaselta, joita usein yöksi laitan kissoilleni. Nythän on kissojen yöpyyntimatkat vilkkaimmillaan.

Ja kas kummaa! Omat kissat eivät reagoineet vihaisesti.

Terve! Anteeksi, mutta hulusin tulla tervehtimään teitä.

Ruusa vähän happamasti: - Kukas olet?

- Ahaa. No voithan sinä vähän viivähtää.

Majuri epäluuloisena: - Mrr. Millä asialla olet?

Vieras kissa, vähän säikähtäneenä: - Pieni kevätretki vain tässä meneillään.

Ruusa varovaisesti: - Annas kun haistelen.

- Anteeksi, en halua olla vaivaksi. 

- Kiitos raksuista. Ne olivat tosi hyviä. En enempää syö.

Ruusa oli todennut vieraan vaarattomaksi: - Tämä on meidän paikka.

- Teillä on todella oikein kiva koti.

- Tämä on maailman paras paikka.

- Voithan sinä vähän täällä viivähtää.

- Minä tässä vähän levähtelen.

- Kevät ja aurinko on tosi ihania juttuja!

- Olipa mukava tutustua teihin.

- Kunhan et maanvaivaksi rupea.

Oli hauska lukea kissojen kehon kieltä. Tällä kerralla se oli hyvin positiivista.

Kiitos käynnistä! Käyhän vastakin!

Unohdin kissojen syntymäpäivän!

Kamala, kun sitä keskittyy asioihin, niin unohtaa pikku lapsukaiset kokonaan! Nimittäin Ruusa ja Majuri ovat täyttäneet 4 vuotta!!! Eli syntymäpäivä oli eilen. Anteeksi karvajaiseni!

Ajatella, kaiken keskellä, matkojen ja petoeläinten, kissani ovat selviytyjiä! Ihmeesti on pärjätty ja opittu kaikenlaista. Sairauksia voitettu, petoeläinten vaanimisista selvitty ja jopa kaikenlaisista matkoistakin. Hurja sentään kuinka kissojenkin elämä voi olla monenlaista!

Maaliskuu jo teetätti sen, että kissat alkoivat hiiviskellä öisin ulkona. Ensin oli sellaista aikaa illallakin, että kuljettiin sisään ja ulos ja juoksutettiin emäntää milloin mistäkin ovesta tulla ja mennä.

Nyt on jo varmaa se, että öitä ei sisällä vietetä. Kissoistani on tullut ihan heille luontoonsa kuuluvia yöliikkujia ja myyrien metsästäjiä. Aamulla kyllä tullaan sisälle vatsat pyöreinä ja kovasti olevianaan huomiota kerjäämään ja ruokakupillakin vain maistetaan. Nukkumapaikkaa on kiire katsomaan jo ja siinä se päivä sitten meneekin.

Jussi-ruusuni (John Davies) kera onnittelen heitä ja kiitän ihanasta seurallisuudesta, hoidosta ja huomiosta!!! En voisi parempia kissoja näihin olosuhteisiini kuvitellakaan!

 

Tuo työkaluvajan kissavintti on ollut usein oleskeltu paikka. Sen huomasi lumisessa maassa. Ja tuossa puron märässä lumessa on kissa kulkenut ja jättänyt ihanat muistot.

Jahas, onhan tuo emäntäkin jo herännyt. Tässä verannalla on vahdittu taloa koko yö. Nyt voisi saada jotain jo kiitokseksikin. 

Johan jo uni maistuukin! Kiitos emäntä rapsutuksista!

Ruusa kulkee hyvin maastoituneena ja haistelee joka paikat.

Ja päiväksi nukahtaa nalle-ystäviensä kainaloon aivan puolikuolleena. Yö oli rankka varmaankin.

Kalevalainen kissa

Vähän suomalaisen kissan historiasta.

On tutkittu, että kissa on ilmestynyt suomalaisen kaveriksi rautakauden lopulla noin 800-1000 jKr. Ehkä ajankohta on ollut se, kun suomalaiset ovat alkaneet viljellä maita. Turmiona vilja-aitalle on ollut hiiri. Ja siihen tarvittiin kissa. Ehkä kissa on tullut meidän maisemiimme Viikinkien mukana. Laivoissakin kissa on ollut tärkeä.

Kalevalaisessa runoilussa kissa on esillä useamman kerran. Aseen terävyyttä esimerkiksi verrattiin kissan kynsiin. Hiiden väkeen kuuluva kissa oli nimeltä Kipinätär, jonka tehtävä oli ottaa varas kiinni, raapia jalat verille, kunnes palautettiin anastamat tavarat.  Usein varkauden yhteydessä esitettiin manaus, jossa pyydettiin tällaista kissaa avuksi. Tässä runo, millä tietäjät maanittelivat kissaa manan mannuilta, jotta se veisi ongelmia pois, "mokomat miehet", mennessään. 

Niin laulo mokomat miehet
Kissan kirjavan rekehen,
Kissan tuonne kiiätellä,
Eteämmä ennätellä,
Pohjan pitkähän perähän.

Kipinätär- nimitys voi johtua myös kissan sähköisestä turkista ja pimeässä vilkkuvista silmistä.

Kissa nukkui yleensä uunin päällä ja tarkkana seurasi sivusta elämänmenoa. 

Kissa lauloi kiukualla
ja pajatti pankon päässä:
Kohta nyt kuolema tulevi,
lähestyvi hengen lähtö,
kun on kuollut meien kuningas.
Nyt on meillä mielivalta,
mielivalta, kielivalta.

Joka tapauksessa. Kissa tuli jäädäkseen. Kissalla oli oma tärkeä tehtävänsä taloissa. 

Nämä tiedot poimittu kirjasta Kissojen Suomi, Keinänen & Nyman. Kissan piirros on upeasta värityskirjasta Monstra Kalevala, Heli Levänen, jossa on kuvia Kalevalan olennoista, väritys omani.

Kissan moksiminen?

Kuuntelin tässä yksi ilta radiosta haastattelua Kissojen Suomi- Katit historian polulla- teoksen tekijän Minna Keinäsen kanssa. Se oli niin kiinnostava, että menin nettiin ja tilasin kyseisen kirjan. 

Sitä olen lueskellut silloin tällöin ja löytänyt mukavia juttuja kissasta. Eräs asia oli minulle aivan outoa; kissan moksiminen, maksiminen tai miksiminen. Miksi ei myös muksiminen?

Kenelle tällainen olisi tutumpaa?

Kirja kertoo siitä näin:

"Tavallisinta pirteissä leikittyä kissaleikkiä sanottiin maksimiseksi, ja sana saattoi taipua myös muotoihin miksiminen tai moksiminen. Tässä leikissä kissa houkuteltiin hyppäämään ojennetun käden yli tai yhteen liitettyjen käsivarsien läpi. Aina vain ylempää ja ylempää. Ensialkuun kissaa suostuteltiin leuan alta rapsuttamalla. Sitten asetettiin rima. Hyppyyn kehotettiin komennolla "Moksi!". - Maksimista kissoil opetettii. Istuis käet pantii polvii varraa ja nuorta kissaa hyppöitettii yli. Kehuttii kene kissa korkiammalt hyppäs. 

Vanha kansa on kertonut jopa metrisiä ponnahdukisa tehneistä sankareista!

Minä eikä kissatkaan varmaan ole koskaan kuulleet tällaisesta leikistä! Ei ole tullut mieleenikään edes kokeilla. Kuka on?

Näillä kissoilla ei hypyt onnistu, tulee Majuri mieleen.