On vietetty lokosia toukokuun päiviä!! Ihan ulkona oltu päivät pitkät, kaikki me, kissat, emäntä itse ja pieni pojantyttäreni. Ei tässä paljoa ole ruokaa ehtinyt laittaa, jotain pikaista, kevyttä, ulkona nautittu sekin. Kuten kissatkin.
Kissat eritoten ovat nauttineet olosta, jolloin ihmisetkin ovat pihamaalla, käyvät ilosta hieraisemassa jalkoja tuon tuostakin tai kurnahtelevat. Viihtyvät olla kotosalla.
Eikä heidän näköjään tarvitse kauas myyränpyyntiin lähteäkään. Pentiöinään heillä on joku harmajanmusta suussansa, myyrää ja vesimyyrää. Tuntuu kuin ne tulisivat suoraan kissan suuhun. Ei kai vain ruusujen juuria havittele. Eivät arvaa, mitkä vahdit pihamaalla ovat.
Pojantyttäreni kanssa olemme katselleet sitä hommaa. Olen yrittänyt selittää tytölle, kun hän suurin silmin katselee hommaa, että tämä on sitä luonnon kiertokulkua. Myyrä on kissan herkkua ja se on luotu niiden pyyntiin. Vähän selittelin, että mitäs myyrät tänne pihalle tulevat. Tyhmyyttään, sillä kyllä niiden pitäisi tietää.
Sekin on nähty nyt, että myyrä irtipäästyään jopa hyökkää Majurin kimppuun, puree nenän päästä niin, että isolta kissalta pääsee parku. Katselimme ihaillen rohkeaa myyrää. Se ei karannut, vaan hyökkäili tosissaan kissan päälle. Majuri oli vähän ihmeissään. En tohtinut päästää myyrää pinteestä, koska varmaan kissa oli jo loukannut sitä pahasti. Myyrä oli shokkitilassa.
Voi myyrät kiltit! Pysykää poissa tältä pihamaalta! Täällä asuu kaksi suurta petoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!