Ruusan meinasi käydä köpelösti!

Vietin kissojeni kanssa vähän erilaisen joulun poissa kotoa ja tutulta pihamaalta ystäväni luona.

Eipä silti. Kissat olivat tottuneet tähänkin pihapiiriin, jossa he saavat vapaasti mennä sisään ja ulos, joten se on ollut mukavaa vaihtelua useinkin.

Heidän lempipaikkansa on siellä sauna, varsinkin jos sitä on lämmitetty. Silloin viihdytään lauteilla. Mutta siellä on myös LATTIALÄMMITYS!  Ja mikä sen mukavampaa.

Nyt he olivat saaneet jopa viltin sinne lauteille joulun kunniaksi.

Se että talossa on mukavia soppeja ja jopa tonttuja siellä täällä, on jo jouluna tutkimisen arvoinen

asia. Saati sitten pihapiiri, jossa on lymypaikkoja jahdata meheviä hiiriä. 

Lähtöaamuna siis päästettiin kissat vielä ulos. Majuri tulikin pian takaisin. Tutkimus- ja tyhjennyskierros oli tehty. Laukut olivat minullakin pakattuna.

Mutta Ruusaa ei näkynyt!! Pakkastakin alkoi jo olla lisää. Ruusa-neiti ei tykkää kylmästä. Etsimme ja kutsuimme sitä lähiympäristöstä. Ei näkynyt eikä kuulunut Ruusaa. Otettiin peli rummikuppikin taas esiin, jota pelattaessa Ruusaa odoteltiin. Syötiin lounas. Pelattiin toinen kierros peliä. Juotiin kahvit. Ruusaa ei näkynyt. Majuri nukkui sikeätä untaan saunan lämpimällä lattialla. 

Minua alkoi jo todella huolestuttaa. Oli suunniteltu, että ehdittäisiin tehdä automatka päivänvalossa. Lähdettiin taas tekemään kierros ulkona. Yritin katsella kaikki kissan tassun jäljet ja seurata niitä. Turhaan. Kutsuin ja huutelin ja katselin puiden latvoihinkin. Kiersin lähistöllä olevia pihoja (huvilapihoja). Ja kun tiesin, että eräs naapurusto oli käynyt katsomassa tilojaan, ja kissankin jäljet kiersi samaan tupaan, niin kurkistelin jopa ikkunoista. Ruusa on niin vikkelä ja peloton, että saattaa livahtaa vaikka johonkin sisälle. Mutta ikkunoissa ei näkynyt Ruusan naamaa.

Katselin jokirantaa virtaavan virran soljuessa, mutta rantajäältä ei löytynyt jälkiä. Ystäväni kiersi vähän toisaalla. Sitten hän huusi: -Ruusa on täällä mökin alla eikä pääse pois!

Hän oli kuullut surkean äänen erään huvilan lattian alta, jota kiersi ristikkopuut. Ruusa oli jostakin päässyt sinne alle, ehkä kaivamalla jotain paikkaa. Eikä hän sitten päässytkään sieltä pois. Ritilää raotettiin sen verran, että hän nyt kömpi sieltä ulos.

Kyllä hän juosta tepsutti naukuen minun syliini ja tärisi ihan kylmästä. Hän oli ollut lattian alla viitisen tuntia. Voi raukkaa! Kiitos korvaherkälle ystävälleni pelastuksesta!

Olen huomannut, että Ruusa aukoo ovia kaivamalla niitä auki, mutta ei osaa työntää mitään auki. Tässä varmaan syy, että Ruusa pääsi lattian alle, mutta  ei sitten päässytkään ulos.

Joulumatka sujui loppujen lopuksi hyvin! Matkan ajan kissat nukkuivat ihan kiltisti. Välillä kysyivät: Joko ollaan perillä? Tai: Minä en enää jaksa!

Toivottavasti Ruusa oppi työntämästä päätään joka paikkaan.