tiistai 1. joulukuuta 2015

Majurille maja!

Niin ainakin Majuri luuli, kun pikku neidit täällä alkoivat rakentamaan majaa. Siihenhän raahattiin talon tuolit, kaikki tyynyt ja viltit, huivitkin tarvittiin ja vaikka mitä. Ruusutarhakin oli tehnyt ruusuista huiveista ja tarjottimista.

Kun tytöt sitä aikansa asustivat ja hiljentyivät muihin tehtäviin, oli kissojen vuoro. Ruusa kävi ympäristön nuuskimassa, mutta siirtyi, kun Majuri tuli siihen ISONA JA MAHTIPONTISENA.
Hän asettui oitis ihan keskelle sitä asumaan. Kas, ovat tehneet minulle oman majan! Aika hieno!


Tytöt ihastuivat. Hei, Majuri tykkää meidän majasta. Saa se siinä asua. Tytöt kävivät laittamassa yhden liinan Majurille peitoksi ja Majuri oli tyytyväinen.


Näin kävi. En raskinut purkaa majaa yöksikään. Majuri nukkui siinä makoisat unet. Seuraavana päivänäkin käveli siihen ruokakupilta, kierteli ja kaarteli, nuuski ja ihmetteli. Maja oli kadonnut. Voihan nenä!

Tässä kyllä mennään jo vähän liiallisuuksiin!!!


1 kommentti:

  1. Tuttuja nämä majat, kun jälkikasvu tuklee käymään. Vielä muutama vuosi, eikä kukaan enää laita taloa hyrskyn myrskyn. Hyvä Majuri :)

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!