sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Veijarikissat!!

Minulla on ollut ompelukausi. Työpöytäni on siis täynnä pientä kivaa...ainakin kissojen mielestä! Huomasin pian, että lankarullat olivat sikin sokin pöydällä, ja juuri yhtä väriä en löytänytkään. Joten aloin seuraamaan tilannetta siinä pöydällä. Näin kävi:

 Ensin haistettiin ja sitten pengottiin lankarasiaa (ankkaa), sitten valittiin kerä, kynsillä vain sieltä pois ja pöydälle.

Sitten alkaa leikki. Pyöritellään sitä joka suuntaan.

Kunnes se pyörii mukavasti lattialle!

Siellä näköjään toinen oli jo odottamassa saalista.

Uh mikä saalis! Kumpikohan sen saa?

Ruusa hyppäsi vauhdilla lankakerän kimppuun (kamerani ei ehtinyt mukaan), mutta kytiksellä oleva 
Majuri sen sieppasi ja vei sängyn alle. Ja Ruusa perään!

Siinä he temmelsivät, kunnes kerä meneekin pahaan paikkaan. 

Eli nyt tiedän, mistä alkaa uupuvia lankoja keräilemään.


 
Mikäs nyt neuvoksi?

Ruusa sai kiinni. Ja taas mentiin.

Kunnes...
















- Hei Majuri, se on sinun vuorosi nyt! Haeppas uusi!

Majuri hyppää pöydälle.

Hän on ensin ihan ölövinnään. Rehvakkaana. Katsoo minua ja näyttää ihan vartioivan lankarullakoria.

Kun käänsin selkäni, niin kas kummaa!




Majuri näköjään tykkäsi ruskeasta.

Lempiväri? Ei vaitekkaan, sillä olen joskus lukenut, että kissat eivät näe värejä. Liekö totta? Että näkisivät kaiken mustavalkoisen harmaana.

No joka tapauksessa. Nyt panin topin. Otin langat, lattialtakin mitä löysin, ja laitoin ne ankkakoreineen kaappiin. Sillä löysin yhden lankakerän langan Ruusan kurkustakin. Vedin sitä sieltä pois, vaikka millä mitalla. Oli kai alkanut sitä nielemään. Onneksi sain pois!

Siis ei pidä jättää lankarullia vartioimatta! Mutta arvatkaa, kuinka monta kertaa Ruusakin hyppi pöydällä ja oikein naukui harmista, kun ei leikkikalujaan enää siitä löytänyt.

Kunnes löysi rullan ompelukoneestani. Sitä hän alkoi pyörittämään, mutta sai läpsäyksen emännältä. Kumma kiltti kissa! Uskoi heti ja livahti sängyn alle!

Kone on saanut olla rauhassa...

Ps. Anonyymi vierailija on kirjoittanut niin varteenotettavan esimerkin kuinka langat ovat vaarallisia kissoille, että laitan sen tähän. Kiitos paljon viestistä!  Nimittäin sain tämän viestin sähköpostiini ja se ei näkynyt blogissani:

 Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "Veijarikissat!!":

"Sillä löysin yhden lankakerän langan Ruusan kurkustakin. Vedin sitä sieltä pois, vaikka millä mitalla. Oli kai alkanut sitä nielemään. Onneksi sain pois! "

ONNEKSI, toden totta.
Älä anna kissojen leikkiä langoilla, oikeesti.

Oma kattini oksensi koko viikonlopun, kuivui melkein kasaan,
tänään käytin lääkärillä ja sieltä löytyi langan toinen pää kielen alta,
ja toinen pää oli suolistossa,
ei lähtenyt enää vetämällä.
Leikattiin ja tuolla se nyt nukkuu saunan lämmössä.
Se 30 senttinen langanpätkä oli maksaa sen hengen
ja kallista lankaa siitä leikkauksen myötä totisesti tuli

Tämäkin kissa on saanut jo aika paljon ilosta irti!





3 kommenttia:

  1. Voi ihanuus, mitä veijareita. Kissoissa on se iso jokin, niille ei voi olla vihainen, vaikka ne olisivat miten paljon tahansa häiriöksi askareissa. Heh, lankarullarosmoja ;)

    VastaaPoista
  2. Voi, miten ihania kuvia olet taas näpsinyt. Pitäähän sitä toisilla olla jotain tekemistä pakkaspäivänä:)

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!