Viime yönä Ruusa oli tosi viisas. Yleensä kun asettaudun nukkumaan kirjan syrjään panemisella ja valojen sammuttamisella, Ruusa oitis kääriytyy pääni ympärille. Hän rauhoittaa ajatukseni. Viime yönä ajattelin, että oikea nilkka se tarttisi hoitoa, jumpan jälkeen se oli rasittunut. Ruusa siirtyi suoraan oikean nilkan päälle ja jäi siihen nukkumaan!!! Voiko kissat todella tietää?
Viikko sitten Ruusa aivasteli, hänen nenänpäänsä oli kylmä ja kostea, joten arvelin hänen olevan vilustunut. Hain jopa hiekkalaatikon pannuhuoneeseen häntä varten. Liikuttuneena katselin, kun Majuri siirtyi Ruusan viereen ja haisteli häntä, kuin lääkäri ikäänkin. Sitten alkoi peseminen ja hoivaaminen, jonka Ruusa autuaallisesti otti vastaan.
Ruusa parani hyvin vilustumiseltaan.
Jospa naapurin Aila laulaisi molemmat syvään uneen; Tuu tuu tupakkarulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!