Tuli taas eteen sellainen reissu, että koettiin kaikki jotakin uutta. Eikä kovinkaan miellyttävää.
Lähdettiin käymään taas Oulussa kylässä. Siellä jättäisin kissat hoitoon ja kävisin parin päivän kursseilla.
Kissat olivat syöneet hyvin ja olleet sopivasti ulkona. Joten pakkasin kissat kantolaukkuun, suljin sen hyvin ja ei kun matkaan.
Se alkoi hyvin. Ajelin pian tunnin, ja kissat olivat vikisemättä suojassansa. Kuvittelin, että he nukkuvat. Röyhistelin jo rintaani ja kehuin karvaystäviäni. Ovatpa oppineet tietämään, että matkatessa ei auta muu kuin alistua ja odottaa mitä tuleman pitää.
Silloin alkoi tapahtua. Ei huutamista, mutta ahkeraa rapinaa laukun suunnalta. Rauhoittelin heitä, ettei hätää, pian ollaan perillä. Mutta rapina vain yltyi. Saavatkohan he rikki tuota verkkoa? mietin.
Lähestyimme Oulua. Sanoinkin kissoille, että jopas alkaa Oulu haisemaan. Mitäs kissat siihen tuumaatte? Silloin kuului perältä 'miu'. Peilistä näkyi, että Majuri istuikin laukun päällä! Ja kohta sieltä kömpi Ruusakin, tervehti hänkin 'miauu' ja asettui ihan ölövinään auton takaikkunalle makaamaan ja katselemaan valoja. Voi samperi, kirosin ja ajattelin, että pianhan ollaa perillä. Joten en pysäyttänyt autoa enkä katsastanut tilannetta sen koommin, ihmettelin vain. Majuri hiljaa kömpi jostakin ja asettui syliini. Loppumatka sujui näissä kuvioissa. Opin toki nyt tietämään senkin, että kissat olivat tottuneet auton kyytiin, eivät vauhkoontuneet, eivätkä huutaneet.
Perillä tutkin, että miten kissat olivatkaan päässeet ulos. Jompi kumpi heistä oli kynsillään saanut otteen vetoketjusta ja nykkinyt sen liikkeelle. Nähtävästi Majuri, joka ensimmäisenä kömpi laukusta ulos.
Ja mitä löysinkään kantolaukusta! Se sieraimiini tullut haju ei ollutkaan Oulu, vaan kamala kissankakkaläjä siellä laukun viltillä yhdessä nurkassa!!! Voihan vietävä! Jollakin oli ollut tosi hätä! Ja hätä päästä tuon läjän äärestä ulos!
Se jokin oli ehkä Ruusa, koska Majurilla tuli tosi kiire sieltä ulos ensimmäisenä. Ja Ruusahan kömpi vähän häntä koipien välissä takahuhdolle makaamaan. Miksi hän ei sitten ilmoittanut mitään? Tulos oli vähän löysää, joten sitä ei voinut ehkä enää pidätellä, se oli vain tullut. Ja hätä oli ollut tosi!
Mitä teet? Ei muuta kuin kakat pensaiden juurille, ja ruohikkoon hankasin vilttiä. Laukku itsesään oli ihan puhdas. Pieksää kissako? Kumpi? Ja mitä siitä kukaan enää mitään oppii. Taisi emäntä olla syyllinen. Muistin, kuinka hanakasti Ruusa oli tahtonut ulos ennen laukkuun työntämistäni. En ollut uskonut.
En halunnut ottaa kuvaa tuosta tuotoksesta.
Kissaystäväni Miri laittoi postiini tällaisen linkin, koskien 'kissankieltä':
Kissaystäväni Miri laittoi postiini tällaisen linkin, koskien 'kissankieltä':
Hei,
VastaaPoistaet kyllä varsinaisesti kirjoittanut mitään uutta tai ihmeellistä asiaa. Siis näin voi ihan hyvin käydä ja se tietysti on "kakkanen" juttu. Monesti kun aikoinaan kävin hyvinkin aktiivisesti kissanäyttelyissä tämä ongelma tuli esiin, onneksi kuitenkin minun kissani aika harvoin joutuivat tällaisen pakon eteen.
Tuossa tuo lause, kissat olivat syöneet hyvin ja käyneet ulkona. Se onkin sitten tasapainoilua, syöttääkö hyvin ennen matkaa vai vasta matkan jälkeen!
Yleensä minä en ruokkinut kissoja ennen matkaa vaan sitten näyttelypäivän aikana. Mutta aina sattuu ja tapahtuu!
Nykyisin kun lähdemme maalle minulla on kissahäkin/ koirahäkin pohjalla päällimmäisenä kroonikkovaippa. ( Meillä kissat kulkevat näin: kolme koirahäkissä ja yksi kissan kuljetuslaatikossa, näin porukka mahtuu hyvin meidän auton takapenkille.) Matkapäivänä kissat saavat ruokansa vasta sitten perillä ja myöskin siksi, että Pena-kissa voi joskus pahoin autossa.
Rapsutuksia molemmille kissoillesi Ruusalle ja Majurille.
Ah, niin totta! Virheistä oppii. Kotimatkalla siis jätinkin ne ruokkimasta. Selva juttu!
PoistaNo voi, ei sillä kissallakaan hyvä ole ollut olla kovassa kakkahädässään. Mieluummin olis varmaan kakannut muualle kuin viltille, mutta pakko mikä pakko, ei siinä pieksemiset tee muuta kuin hallaa.
VastaaPoistaNoi vetoketjulliset laukut ovat huonoja, tai sitten vetska täytyy saada lukittua jotenkin kunnolla, olen itsekin ollut sen kanssa tekemisissä. Ketju aukeaa alta aikayksikön, kun se kerran on onnistunut.
No oppivat kyllä heti aukaisutavan, vetoketjuvivusta vain kynnellä kiinni ja veto! Leipäpussin sulkimella kiersin, mutta senkin ne saivat auki. Sitten minä hoksasin, kun sivutaskussa on valjaat ja niissä ne kiinnitysnipsut. Niillä kiinnitin molemmin päin sulkeutuvien vetoketjujen päät. Hyvin pitää!
Poista